Kuukausi: helmikuu 2021

Tänään on Viron itsenäisyyspäivä, mutta tääläpä sitä ollaan edelleen kotosalla.

Pientä taisteluväsymystä on ilmassa, imee mehut perheen aikuisista tämä ”sairastaminen”. Lauran nenää pyyhitään pari kertaa päivässä, Saran ei sitäkään, ja molemmissa neideissä on virtaa niin kun pienessä kylässä.  Nukkumaan menivät eilen puolen yön aikoihin. Nuutunut äiti meni aiemmin.

Meillä on portaiden alla tuollainen matala tila, joka toimii tyttöjen leikkikeittiönä. Virallinen siivouspalvelu, äiti, on ollut viime päivät lomalla.

Muutenkin kaikki pienet rutiinintyngätkin ovat tässä ”sairastaessa” hävinneet jäljettömiin. Lauran itsenäisyyspäivän aamupala pallomeren reunalla:

Ja terveisiä vaan sinne Poriin, vettä tulee täälläkin. Lumi sulaa kohisten, ja pihalla seisoo päätön lumiukko. Saattaapi olla että talvi on täällä meilläpäin tältä erää taputeltu.

 

 

Sairastuvalla sairastetaan entiseen malliin. Nuhanenät ovat jo tervehtymään päin, ja energiaa riittää molemmilla. Sara on korvannut puuttuvia ulkoiluja leikkimällä lumella sisällä. Lumipuuroa, lumilättyjä ja lumijätskiä. Ja toissapäivänä saattoi käydä niin, että neiti söi pienen ämpärillisen lunta. Onneksi äiti varmisti sitä ulkoa hakiessaan, että tuli varmasti puhdasta.

Herkkujen syönti uhkaa Saralla lähteä lapasesta, mutta onneksi asiasta kuitenkin keskustellaan aktiivisesti. Kuulemma ”jos syö pelkkiä herkkuja, tulee jalka kipeäksi ja sitten pitää mennä hammaslääkäriin”. No, joo. Aika lähellä kuitenkin…

Laura puolestaan on aloittanut taiteilijanuransa. Vahaliidut löytyivät jostain isosiskon kätköistä, ja alkuun oli vähän epävarmaa, mitä niillä tehdään.

Lautaselle kalapuikkojen sekaan päätyi sitruunankeltainen, joten kenties ajatuksena oli maustaa kala-ateriaa sitruunalla, niin kuin asiaan kuuluu. Tuosta keltaisesta ei tahtonut irrota kunnolla väriä valkoiseen paperiin, joten sitten kun tuli se ensimmäinen Seinään Piirtämisen hetki, Laura valitsi väriksi tummanpunaisen. Ja osasi vielä hiippailla vähä sivummalle eteiseen piirtelemään. No, isi huomasi onneksi ennen kuin taideteos eteni paria viivaa pidemmälle. Sen jälkeen paperikin on sitten kelvannut.

Lunta tänne on tullut lisää, mutta eipä tällä viikolla ole keleistä paljoa päästy nauttimaan. Muuta kun ikkunan läpi, ja onhan sekin toki jotain. Viikonloppuna toivottavasti nuhat ovat jo takanapäin ja pulkkamäki edessä.

 

Tämä viikko on alkanut nuhaisissa merkeissä. Molemmat tytöt kipeinä, isi ja äiti onneksi vielä terveinä. Mitään nuhaa kummempia oireita ei ole onneksi näkynyt, joten tuskin koronaa sentään. Kotona nyt sitten tietysti ollaan tiukasti koko porukka.

Saran tahtia ei ole vielä mikään tauti onnistunut hidastamaan, eikä tämäkään ole poikkeus. Tyylinäyte lepäämisestä:

 

Laura ottaa yleensäkin hiukan rauhallisemmin, mutta eipä tuokaan erityisesti ole malttanut levätä… Insinöörinhommia on pitänyt naputella tällä Tärkeällä Työvälineellä:

Päivän ohjelmaan on kuulunut muun muassa juoksemista (Lauran tapaukesssa tyhjiä ilmapalloja molemmissa käsissä heilutellen… liekö jonkunsorttinen lentoonlähtöharjoitus), pallomeressä pomppimista, sohvalla pomppimista, sohvalla kiipeilemistä, (täytetyn) ilmapallon heittelyä ja tavaroiden epämääräistä levittelyä ympäriinsä. Sara käväisi isin kanssa ulkonakin ihan vähäsen pulkkailemassa.

Että on vielä näkemättä meidän perheessä sellainen sairaspäivä, jolloin ihan vaan levättäisiin vaakatasossa.