Syyspäiväntasaus tuli ja meni, mutta vielä odotellaan. Vaikka välillä on ollut viileitäkin päiviä, kelit ovat olleet niin lämpimät, että Laura ei suostu pukemaan ulkovaatteita päälle.
Elo- ja syyskuun mittaan ollaan käyty marjassa moneen otteeseen, niin mustikassa kuin puolukassa ja niin kotoa kuin koulusta ja päiväkodistakin. Pakastin (pieni) on niin täynnä, että punaviinimarjat taisivat tältä kesältä jäädä enimmäkseen lintujen syötäväksi. Herukoita Sara syö koulussakin, missä puskiin saa mennä aina ruokailun jälkeen.
Marjoja on syöty paitsi metsässä ja puskassa myös ukrainalaisten Lapualle perustamassa kahvilassa, mistä saa huipputrendikkäitä Dubai-suklaatuotteita. Saran lemppari on tuoreet mansikat Dubai-suklaakuorrutteella.
Koulussa ja päiväkodissa on aherrettu kohta jo kaksi kuukautta, Sara myös tanssi- ja teatterikoulussa. Yksi uusi harrastuskin on löytynyt, kun heppahulluus iski niin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Seinäjoen raviradan ponitallilla saatiin ensikosketus poniratsastukseen ja nyt onkin sitten sopiva talli hakusassa. Josko löytyisi ihan tästä Lapualta.
Oikeiden heppojen puutteessa harrastusta toteutetaan barbien ja heppafiguurien avustuksella.
Lauralle syksy on vähän masentavaa aikaa, kun kelit viilenevät eikä ulkona enää koko aikaa tarkenekaan ilman haalaria. Onneksi sateet sentään tuovat lätäköitä!
Lauran kanssa käytiin myös Elojuhlilla, haistelemassa auringonkukkia ja silittelemässä Kennelliiton kaverikoiria. Laura oli innoissaan ja sai lähtiessä taluttaakin yhtä koirista ohjaajan kanssa.
Vaikka ulkona vielä juuri ja juuri tarkeneekin ilman ulkovaatteita, talvi tekee tuloaan ja sitä odotellessa kiinnitettiin kauan odotettu joogaliina olohuoneen kattoon. Siinä on nyt sitten roikuttu vähän väliä, aamusta iltaan. Vielä kun puolapuut hiukan kuivuvat ulkosäilytyksessä imeytyneestä kosteudesta, saadaan nekin kiinnitettyä.
Viileän alkukesän jälkeen koitti vihdoin lämpimämmät kelit, ja niistä otettiin kaikki irti reissaamalla sinne ja tänne, ja tietysti uimalla joka välissä.
Uimatauko Kankaanpäässä
Heti perinneleikkirupeaman jälkeen reissattiin Poriin, Kankaanpään kautta, koska päivän uinti oli suorittamatta. Porissa hellettä paettiin Leo’s leikkimaahan, mikä olikin lähestulkoon tyhjä. Seuraavan päivän ohjelmassa oli Sastamalassa sijaitseva Herra Hakkaraisen talo, mikä olikin sitten aivan täynnä.
Herra Hakkaraisen talon pihalla oli liikennepuisto
Porista matka jatkui Turkuun ja Naantaliin, Muumimaailmaan. Siellä tavattiin Säipän perhe, ja isommat lapset katosivat saman tien kuin tuhka tuuleen. Allekirjoittanut viipotti Lauran perässä, eikä siis saanut kuviakaan kenestäkään muusta.
Laura kolusi koko Muumimaailman läpikotaisin. Mörkö vähän pelotti, hattivatit olivat mielenkiintoisia ja noidan mökki oli hieno. Siellä sai hämmentää Haisulinräkäsoppaa, ja Laura siinä sekoitellessa osasi asiantuntevasti käkättää niin kuin noita! Lauran teki mieli maistaakin soppaa vähän, ja siinä kohtaa sitten jo jatkettiinkin matkaa.
Turun reissulla yövyttiin hotellissa Kupittaalla, ja siinä vieressä olikin valtava leikkipuisto, missä seuraavaa päivää vietettiin siihen asti, kunnes oli aika lähteä laivalle.
Kupittaan leikkipuistossa oli hieno puro ja pieni vesipuistokin.
Matka jatkui siis koko porukalla Tallinkin kyydissä Viroon ja Viimsiin. Kelit suosivat edelleen, joten heti ensimmäisenä oli ohjelmassa rantaelämää Piritan rannalla.
Rannalla vesi oli turkasen kylmää ja täynnä meduusoja. Onneksi meikäläiset meduusat eivät ole ollenkaan vaarallisia, ainoastaan mielenkiintoisia!
Eemil otti meduusan käteen
Rantaelämän lisäksi ohjelmaan kuului enimmäkseen rentoa oleskelua Viimsissä (Lauran kanssa tosin paahdettiin potkulaudalla ympäri Pärnamäeä)…
Potkulauta ja seepra parkkiin kun löytyi lätäkkö
…ja piipahdus Tallinnan Vabaõhumuuseumissa. Museon alue on valtava ja se on täynnä vanhoja rakennuksia, mutta löytyy sieltä eläimiäkin, sekä perinteinen kiikku ja karuselli.
Löytyipä sieltä museon alueelta ninjaratakin, ja puupöllipolku.
Viimeisenä piipahdettiin vielä katsastamassa Viimsin Haabneemen ranta, ja sitten oli Säipän perheen aika lähteä kotimatkalle.
Kun Säipän perhe lähti, tilalle saapuivat Nonna-mumma ja Aimo, ja Escaladen nokka suunnattiin kohti Pärnua ja Lottemaata. Matkapäivän iltana syötiin mukavassa ravintolassa rannalla, missä hieno akvaario kiinnosti erityisesti Lauraa.
Seuraavana päivänä päästiin itse asiaan, eli Lottemaahan.
Lottemaa on Virossa sama kuin Muumimaailma Suomessa. Siellä on jos jonkinlaista rakennusta ja aktiviteettiä, sekä tietystä nuoria näyttelijöitä tarinan hahmojen rooleissa.
Laura viihtyi erityisesti rantakahvilan leikkipuistossa
Virolaiseen tyyliin laulu ja tanssi ovat suuressa roolissa, ja Lottemaassa onkin joka päivä useampi konsertti, josta viimeisestä lähdetään laulavana kulkueena kohti sisääntuloportteja ja kaupunkijunakyytiä parkkipaikalle.
Lottemaan reissun jälkeen oli aika kiiruhtaa Suomeen koulua ja eskaria aloittamaan. Kesän loppuminen harmitti erityisesti Saraa ja kouluun palaaminen tuntui vastenmieliseltä. Mieltä paransi kuitenkin uusi opettaja, joka kaikeksi onneksi osoittautui tosi mukavaksi.
Kesän loppumisen tuskaa helpottamaan oli onneksi suunnitelmassa vielä minireissu Viimsiin.
Mehujää maistui laivan lasitetulla terassilla
Virossa vierailtiin Saran entisen koulun TASKin avoimien ovien päivässä, mihin oli sattumalta saapunut Saran nykyään Belgiassa asuva Leighla-kaveri. Vanhalla koululla vieraileminen helpotti vähän syysharmitusta, joten takaisin Lapualle lähdettiin ihan hyvillä mielin.
Tosin hiukan suunnitelmasta poikkeavalla tavalla, kun auton korjaus ei (yllätys, yllätys) valmistunutkaan ajoissa. Näin ollen Jorma jäi Viroon ja allekirjoittanut lähti kohti Lapuaa Saran ja Lauran kanssa.
Onneksi tytöt ovat jo ihan ammattilaisia matkustamisessa, ja etenkin laivamatka sujui rutiinilla.
Sara leikkii hytissä heppafiguureilla
Siirtyminen satamasta rautatieasemalle sujui hienosti ratikalla. Ratapihalle päästessä Lauraan iski jo epätoivo, että mihin tässä nyt ollaan menossa, kun junalla piti matkustaa. Onneksi aikataulu osui nappiin ja juna peruutti lähtöraiteelle juuri parahiksi.
Omalla paikalla leikkivaunussa elämä jo hymyili. Laura pelaili padilla ja kävi välillä laskemassa liukumäkeä, Sara teki läksyjä.
Ravintolavaunussa syötiin sipsejä ja jogurttia, ja sepä olikin niin mukavaa, että Sara jo palasi läksyjensä pariin kun Laura vielä halusi istua kahvilassa.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että matka Helsingistä Lapualle meni liian nopeasti. Kun Lauran kanssa päästiin ravintolavaunusta takaisin omalle paikalle, piti jo laittaa takkia päälle, vaikka Lauralla oli vielä suunnitelmissa laskea hiukan liukumäkeä. Onneksi siitäkin harmituksesta selvittiin ja Sara ehti vielä illan tanssitreeneihin.
Minireissun jälkeen oli ihan kiva palata takaisin kouluun ja eskariin ja aloittaa syyslukukausi oikein toden teolla!
