Kuukausi: maaliskuu 2021

Niin se takatalvi tulla tupsahti tännekin, lunta sataa nytkin. Elämä täällä koronakatastrofissa on rauhallista, meitä ei paljoa kauppojen sulkemiset hetkauta, kun ei olla niissä käyty muutenkaan. Kolme kuukautta kotiseinien tuijottamista alkaa hiukan tuntua jo jaksamisessa… Mutta onneksi Suomen reissu häämöttää. Riskiryhmäläis-Jorma on jo koronarokotteensa saanut, ja Suomeen pääsemiseksi meiltä vaaditaan varmaan testi jos toinenkin. Mutta tulossa ollaan pääsiäiseksi, ainakin vielä näillä näkymin.

Muuten sitten, kaikki ennallaan. Laura harjoittelee juoksuaskeleita ja kiipeää sohvalle siskon perässä, vaikka taidot ei ihan siihen vielä riittäis…

Sara yrittää kotona ollessaan huolehtia, että tämä torni on pystyssä. Laura sen sitten siitä aina ohimennen kaataa, ja jostain syystä isi usein vaaditaan uudelleenrakennushommiin mukaan. Sara muuten kulkee kotona kaiket ajat tuo (äidin vanha, 80-luvulta) villapipo päässä ja nuo tossut jalassa. Ja haluaa välttämättä myös nukkua niissä. Kuulemma pipo on viime aikoina saatu yöksi pois. Lienee sanomattakin selvää, että oli pakko tilata toiset samanlaiset tossut, että saadaan pesuunkin joskus…

Oli sellainenkin vaihe, että käytössä oli (äidin vanha, 90-luvulta) musta, fleece-vuorillinen villapipo. mutta se onneksi vaihtui pian takaisin tuohon roosaan. Tässä muuten näkyy kummitädiltä saadut laastarit. Saran leikeissä on jatkuvasti hyvin tärkeässä roolissa laastarit, tyhjät ilmapallot ja kumihanskat. Kukaan ei osaa sanoa, miksi.

Laura tietenkin tekee perässä muutakin kun kiipeää sohvalle. Jostain syystä molemmat neidit ovat tuossa kahden vuoden iässä kovasti harjoitelleet puhelimeen puhumista. Tuossa kuvassa Lauran luurina toimii lasten huuliharppu. Sinänsä erikoista, että meillä ei kukaan ikinä puhu puhelimessa, ja jos puhuu viittätoista sekuntia pidempään, ei varmasti pidetä luuria korvalla. Koska se on sitten ihan varmasti videopuhelu. Mutta tärkeä juttu tuntuu olevan, kun sitä pitää pienestä pitäen harjoitella.

Tunnistettavia sanoja tuolta puhujalta ei tosin ole montaa kuultu. Äiti, isi (S on jo hyvin hallussa), ei ja uusimpana kukkuu. Siitä on toki hyvä lähteä, samalla linjalla ollaan kun isosisko, jolla muistaakseni mau ja bää oli ensimmäisten ”sanojen” joukossa.

Näin meillä tänä Thorin päivänä, tai neljapäevana, niin kuin täällä Thorista piittaamattomassa maailmassa sanotaan. Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Kahden viikon kotona piileskelemisen jälkeen arkirutiinit saattavat olla hiukan hukassa… Sara on ollut taas päivät päiväkodissa, mutta sohvalla nukkumisesta ja ylimääräisistä herkuista on vaikea luopua.

Samaten kuin hitaista aamuista… Onneksi Laurakin nukkuu nykyään pidempään. (Parempien unien salaisuus: tajuttiin laittaa neidille sukat yöksi.) Sukkien myötä on käynyt jopa niinkin, että joku muu on herännyt ennen Lauraa.

Tämä tyylinäyte pöydän alta on pari päivää uuden imurin saapumisen jälkeen. Laura on muutenkin teknisesti suuntautunut ja tykkää kaikenlaisista laitteista, mutta tässä uudessa imurissa on hienoja punaisia nappeja, joita jaksaa loppumattomasti painella.

Ulkona täällä meillä näyttää keväiseltä; lumi on jo melkein kokonaan sulanut. Sara kävi lumiukon nenän ja hatun poimimassa nurmikolta muutama päivä sitten. Onhan se toki ihan kiva, että valoa piisaa vähän pidemmälle iltapäivään, saavat tyylitietoiset nelivuotiaat pukeutua lasketteluhaalariin ja aurinkolaseihin!

Sara odottaa kesää jo kovasti, nyt kun on todettu tämä lumen sulaminen todellisuudeksi. Aika paljon ollaan sitten keskusteltu siitä, että koska se kesä tulee. ”Pari minuuttia” oli yksi arvio, myös ”hetken päästä”, ”kohta” ja ”huomenna” on ehdotettu. Vanhempien tarjoama ”pari kuukautta” tuppaa olemaan hankala käsite. Suunnitelmat on jo tehty, Sara aikoo ulkoilla pelkässä mekossa ja tossuissa, laittaa pinkin kesähatun ja mennä rannalle uimaan. Ja kuulemma auringossa on sitten kesällä tosi lämmin. Peukut pystyyn sitten vaan…

Laurankin ulkoilu on saanut hiukan lisäpuhtia kelien lämpenemisestä, mutta tähän se aika lailla tiivistyy:

Eli kävellään ulko-ovelta keinulle (kaadutaan matkalla n. viisi kertaa), keinutaan puolesta tunnista kolmeen varttiin ja kävellään (tai matkustetaan isin tai äidin kyydissä) takaisin sisälle. Noh, Laura kaivelee hirmu innokkaasti multaa kukkaruukuista sisälläkin, että kunhan noista lapasista ja mahdottoman hankalista talvikengistä päästään, voidaan siirtyä istutushommiin!

Omppupuussa ja tyrnipensaissa näkyy jo jotain elämääkin. No, tottahan toki se takatalvi sieltä vielä tulee, että pidetään pulkat vielä toistaiseksi käden ulottuvilla.