Kuukausi: syyskuu 2022

Köhät alkavat olla takanapäin. Kop kop vaan puuta; toivotaan että saataisiin olla terveitä edes hetkisen aikaa.

Allekirjoittanuthan kokeili sitten köhästä pääsyn kunniaksi, miten hölkkä sujuu paljasjalkakengillä. Piritan ranta on erinomainen lenkkipaikka, ja hyvinhän se hölkkäkin sujui. Tiesin ottaa varovasti, koska jalkojen pitää tottua tuohon päkiäjuoksuun.

Mutta koska keli oli erinomainen ja hölkkäily (pieninä pätkinä kävelyn lomassa) sujui, niin sama uudestaan seuraavana päivänä.

No. Sitten koitti sunnuntai, se toisen lenkin jälkeinen päivä, nousin sängystä ja totesin, että enpä ole ennen kokenut näin infernaalista jumia pohkeissa. Kävely ei meinannut luonnistua. Että ei mitään turhia neuvoja ne, joissa kehotetaan ottamaan varovasti. Kaksi päivää kävelin niin kuin ankka ikään. Onneksi se sitten siitä alkoi helpottaa ja nyt jo taas suunnittelen josko uskaltautuisin kokeilemaan uudestaan.

Samalla kun äiti-ihminen tuhosi pohkeitaan, Sara oli lauantaikoulussa. Eskarilaisten ei ollut siihen pakko osallistua, mutta Sara halusi ehdottomasti. Mikä ei sinänsä yllätä. Eritoten, kun lauantain liikuntapäivään sai ottaa perheenjäsenen mukaan, ja mumma oli tulossa käymään. Niin menivät Sara ja mumma lauantaikouluun, ja niinkin hauskasti kävi, että sinne oli saapunut vieras Lapualta, kyläkoulun johtava opettaja, jonka mumma hyvin tunsi. Maailma se on pieni ja ihmeellinen paikka.

Ja hauskaa siellä koulussa oli lauantainakin ollut, vaikka ohjelma olikin eskarilaiselle jopa raskaanpuoloinen. Onneksi kuivalla kelillä voi ottaa pientä lepoa tarpeen vaatiessa.

Koulun nettisivuilla ja eritoten facebook-sivulla on lisää kuvia muun muassa tuosta lauantain liikuntapäivästä.

Lauran viikonloppu sujui kotosalla normaalilla ulkoilumeiningillä, eli ulos kiikkumaan, kiikutaan kaksi tuntia ja sitten mahdollisesti jotain muuta, jos ei ole jo kiire sisälle. Kuvia viime viikonlopulta ja kuluneelta viikolta on vähänlaisesti, mutta tässä Sukkakäsi-Laura:

Ulos mentäessä paksut jarrusukat eivät millään mahtuneet kenkien sisään, joten mumma sitten laittoi ne käsiin. Ja pari päivää niiden piti sitten käsissä olla. Pohdittiin jo, että mahtaako maanantaina päiväkotiin mennä Sukkakäsi-Laura, mutta ei sentään. Pikkuneiti totesi itse että parempi jättää sukat kotiin.

Kulunut viikko on sitten vilahtanut ohi eskarin ja päiväkodin merkeissä, ja illat kotona ovat näyttäneet enimmäkseen tältä:

Sara on ollut jokaisessa mahdollisessa välissä leikkimässä Emilyn kanssa, ja uni onkin sitten tullut välillä jo reippaasti ennen yhdeksää.

Laura on valvonut välillä myöhäänkin ja tietenkin herännyt aikaisin, ja tänään perjantain aamu olikin jo selkeästi vähän tuskaisampi. Pyjamaa ei saanut ottaa pois päältä, joten isi kärräsi pikkuneidin päiväkotiin pyjamassa. Reippaat tädit olivat sitten vaatteet vaihtaneet, heillä lienee kokemusta aiheesta.

Sara on taas näin perjantai-illan kunniaksi leikkimässä Emilyn kanssa, Laura tyhjentää kaurakeksivarastoa.

Kuuta vaihdetaan täällä ilmeisen hyvässä kelissä, joten toivottavasti on paljon ulkoilua luvassa lokakuun ensimmäisille päiville. Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Vähäoireinen mutta sitkeä köhä vaivaa puolta perheestä. Yllättäen allekirjoittanutta kaikista eniten, seuraavaksi Lauraa, joka on ollut tämän viikon poissa päiväkodista ja hiukan myös Saraa, joka oli maanantain kotona. Mutta kun tieto tuli tiistaiaamun liikuntatunnille suunnitelluista juoksuharjoituksista, oli selvää että kouluun on päästävä.

Se liikuntatunti pidettiin rannalla, ja kivaa oli kuulemma ollut.

Viikonloppuna Sara oli leikkimässä Emily-ystävän kanssa ja Lauran kanssa harjoitettiin kevyttä ulkoilua:

Kiikkuminen on kivaa, hiekkalaatikolla tonkiminen on kivaa, vaatteiden vaihtaminen ei ole kivaa. Kuvista huolimatta viikonlopun keli oli sateinen, ja Lauran kanssa ulkoiltiinkin kunnon rankkasateessa, mikä saattoi edesauttaa köhän pahenemista. Mutta eipä neidillä ole hetkeen ollutkaan niin hauskaa, juosta ympyrää ja seisoa suu auki pyydystämässä sadepisaroita, ja sitten läträtä kuralätäkössä. Kauaa ei siitä ilosta voitu nauttia, vaan ilkeän äidin piti kantaa huutava ja potkiva Laura sisälle vaatteidenvaihtoon. Siitä pettymyksestä selviäminen kestikin sitten jonkin aikaa.

Kaikenkaikkiaan kelit ovat vaihdelleet aurinkoisesta kaatosateeseen. Hyvistä keleistä eritoten on nautittu:

Juomalla kaakaota terassilla, esimerkiksi, tai yleisesti ulkoillen.

Sateiden myötä keltainen pihanurmikin osoittaa hiukan vihertymisen merkkejä.

Syksyn tuntua on silti jo ilmassa, ja olohuoneen sekä keittiön ikkunoista siivouksen lomassa on havainnoitu lintujen syysmuuton alkaneen. Sara sai syksyn sateita varten uuden (käytetyn) sadeasun, ja kylläpä olikin vaatevastaavalle melkoinen yllätys, kuinka hieno se olikaan. Siihen pitää pukeutua aina, kaikilla keleillä. No, onneksi noita sateitakin on aivan varmasti vielä luvassa. Kuvassa pelkkä takki, housuja ei sentään auringonpaisteeseen laitettu.

Ettei kunto pääsisi notkahtamaan, Sara vähän jumppaa puistossa. Teinipoikien koripallopelikin kiinnosti kovasti, mutta todettiin sitten yhdessä, että eskarilaiset ovat sellaiseen menoon vielä liian pieniä.

Viikonloppuna myös lauantaina on koulua, ja se vasta ihmetyttääkin eskarilaista, joka on juuri oppinut, että viikonloppuisin ei koskaan ole koulua. Paitsi sitten joskus. Oppia ikä kaikki.

Tänään keskiviikkona Laurakaan ei ole enää juurikaan köhinyt tai niiskuttanut, joten sormet ristissä toivomme, että torstaina päästäisiin taas kiinni normaaliin arkeen. Ja sitten vaan sateita odottelemaan.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

 

Meidän syyskuu alkoi pikavisiitillä Etelä-Pohjanmaalle, missä osallistuimme allekirjoittaneen isotädin hautajaisiin. ”Osallistuimme” lienee suureellinen ilmaisu, koska Laura poistettiin kappelista vanhempien toimesta jo ennen seremonian alkua ja Sara sen jälkeen, kun kukkien laskusta muodostui hänelle kerta kaikkiaan liian surumielinen tapahtuma. Tytöt jatkoivat sitten isin kanssa takaisin mummolaan, kun äiti jäi edustamaan perhettä muistoseuroissa.

Visiitti oli pikainen: perjantaina koulun jälkeen täyttä höökiä Lapualle ja sunnuntaina takaisin. Paitsi että auto-ongelmien takia emme ajaneet täyttä höökiä, kumpaankaan suuntaan. Jorma voi kaikille halukkaille pitää esitelmän öljynpainesensorista.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja rutiinilla vedettiin tämäkin reissu, myös perheen pienimmäinen.

Ja maanantaina päiväkotiin ja eskariin. Tiistaiaamun liikuntatunnille kehotettiin tuomaan mukaan omat keppihevoset mahdollisuuksien mukaan, ja Saran ratsukko olikin komea ilmestys:

Ainoa keppari, kuulemma, muut olivat ratsastaneet sählymailoilla. Jostain syystä nämä Saran kuvat sitten päätyivätkin koulun Facebook-sivulle.

Tiistai-iltana oli äiti Tuomaisen vuoro käydä tutustumassa kouluun vanhempainillassa. Ja mikäli ette ole vielä koulun netti- tai naamakirjasivuilla käyneet ihailemassa, tässäpä kuva rakennuksesta:

Ja ikkunoistahan lapsukaiset näkevät meren. Tuohon rantaan on ilmeisesti rakenteilla vielä kaupungin leikkipuisto, että hienot ovat puitteet. Tosin, kovasti tuuliset. Eskarin opettaja painottikin, että vaatetta, vaatetta lapsille mukaan, kun ulkonakin olisi tarkoitus olla aina kun mahdollista.

Vanhempainilta oli samalla kahden kympin pyöräilyreissu allekirjoittaneelle, ja vastatuuleen sotkiessa noin 200 metriä ennen koulua mietin, pääsenkö ikinä perille. Mutta silti, mikäs näissä maisemissa poljeskellessa.

Ihan ilman tautejakaan tässä ei olla pärjäilty, joten tiistaisen pyöräilyreissun jälkeen allekirjoittanut onkin ottanut kaksi päivää lepoa. Laura oli yhden päivän tarkkailussa kotona, mutta palasi päiväkotiin kun oireita ei ollut nimeksikään.

Päiväkotihommelit sujuvat kuulemma oikein mallikkaasti, ja kuvista päätellen pikkuneiti on jopa onnistuneesti piirtänyt ja askarrellut.

Sitruunalla maalatessa maalausväline oli kuulemma käväissyt vähän suussakin, mutta mitäs pienistä. Muovailuvahaakin on kotona maistettu jo moneen kertaan.

Kelit ovat toistaiseksi olleet vielä melko lämpimät, vaikka kyllä se syksy ilmassa puhaltelee. Kuivuus vaivaa täällä, nurmikko on keltainen ja omenoita on turha odotella. Tyrnimarjasato on toisen pensaan osalta hoideltu harakoiden toimesta, yritän tässä nyt sitten pitää puoliani että edes yhteen smoothieen saisin marjat omasta puskasta.

Pientä säätöä ja sählinkiä, mutta näyttää siltä, että tämä elämä tästä asettuu uomiinsa tänäkin syksynä. Hyvää loppuviikkoa kaikille!