No niin, terveisiä taas täältä Viimsin sairastuvalta, molemmat tytöt ja isi kipeinä… Allekirjoittanutkin oli vähän kurkkukipuinen, mutta se meni äkkiä ohi. Viime viikolla 3/4 perheestä sai piikin (Laura rokoteohjelman mukaisen, isi siinä samalla influenssan ja äiti myöhemmin koronan), joten osansa sairastamisessa varmaan niilläkin.
Kaikesta huolimatta tähtäimessä on reissu Suomeen torstaina, ja yritys osallistua rippijuhliin viikonloppuna. Sormet ja varpaat ristissä, että onnistuu…
No, kuitenkin. Tässä vielä näitä kesäkuulumisia.
Oulusta paluun jälkeen oli kaikenlaista hommaa Lapualla, tässä esimerkiksi vanhan pulpetin entisöintiä. Siinä nyt ei pitkälle päästy, mutta maalin poisto on kuitenkin jo hyvällä alulla!
Jos tässä seuraavassa kuvassa katsoo tuonne Saran taakse maahan, huomaa, että pihalaattojen väleistä ei pursuile heinää tahi voikukkia. Niitä poistettiin jonkinmoinen kerros, kuin myös monia muita kasveja ja isänmaata. Sara toimi ahkerana apulaisena.
Ja sitten, pääurakka: omenatarha. (Kyllä se tuossa kuvassa näkyy kun oikein katsoo.) ”Tarha” on vielä ehkä vähän suureellinen nimitys, mutta viisi puuta sinne istutettiin ja lisää laitetaan heti kun saadaan tilaa raivattua ohdakkeilta, horsmilta, pujoilta, vadelmilta ynnä muilta miehenkorkuisilta kasveilta. Raivaustyön suoritti Susanna-äiti ja viikate. (Oli muuten loistavaa jumppaa selälle.) Tuolla horsmien ja koiranputkien seassa on kaikenlaista romua, muun muassa hirsiä, lankkuja ja kaikensorttista metallia. Siksi ei voitu raivata järeämmillä peleillä, mutta vauhdikkaasti se sujui viikatteellakin. Hikihän siinä toki meinasi tulla helteessä huhkiessa, joten työ piti suorittaa iltapainotteisesti. Ja Sara oli reippaasti mukana näissäkin hommissa.
Viikatteella raivauksen jälkeen paikalle päästiin myös Aimon ruohonleikkurilla eli pikkutraktorilla. Sara ajeli mukana kuulosuojaimet, eli kulhokkeet, asiallisesti päässä. Laura oli enempi kiinnostunut värkistä itsestään kuin sillä ajelemisesta…
Omenatarhahommien välillä Sara kävi vähän junailemassakin mumman kanssa. Koska Sara ei ollut koskaan matkustanut junalla, mumma järjesti reissun Lapualta Seinäjoelle. Matka kestää vartin, ja…
…se oli liian lyhyt junamatka. Vanhempienkin piti Seinäjoella poiketa hakemassa haravaa ja taimia ja mitä näitä nyt on. Sovittiin sitten, että Sara ja mumma tulevat kyydissä takaisin Lapualle, mutta eihän se sopinut, vaan junalla piti matkustaa takaisinkin. Ja sekin vartti oli liian lyhyt, ja lopulta junailijat päätyivät Kauhavalle. No sieltä isi sitten heidät noukki, ja siitä lähtien on odotettu sitä seuraavaa junamatkaa.
Kun pihalaatat ja omenantaimet alkoivat Lapualla olla ojennuksessa, siirryimme Poriin. Mukana matkassa äidin synttärilahja, kookospalmu.
Porista löytyi mukava yllätys: serkkupojat! Hellekelit jatkuivat, joten aika kului leikkipuistoissa. Pienemmissä…
…ja isommissa. Serkusparvi viiletti pitkin puistoa, kukin tyylillään. Yyteriin ei edes tällä kertaa päästy, kun joku ”meri” kuulosti Saran mielestä tosi paljon tylsemmältä, kuin leikkipuisto. No, sitten oltiin leikkipuistossa, ja kivaa oli!
Lauralla oli omat touhunsa… jos on hiekkaa, Lauralla on kaikki hyvin. Vähän saattaa narskua hampaissa jälkikäteen… noh, tärkeitä hivenaineita ja silleen.
Tärkeitä hivenaineitahan on myös jäätelössä, ja sitäkin syötiin riittävästi.
Jäätelö oli koko kesän pääteema, mutta ilmeisesti sitä syötiin ja rakennettiin hiekasta ja myytiin leikkikiskasta (pihlajan runkojen välistä) riittävästi, koska nyt syksyn tullen ei ole jätskistä paljoa puhuttu. Tänäänkin hiekkalaatikolla jäätelötötteröön tehtiin pizzaa. Noh, syötiin me sitten tyrnimarjojakin, omasta puskasta, onneksi.
Porista matka jatkui Kangasalan kautta kotiin. Siitä lisää osassa 3… nyt jatkuu nuhanenien niistäminen. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
