Kelit ovat olleet viime aikoina ihanan talvisia ja tänä viikonloppuna niistä otettiin sitten kaikki irti.
Lauran päiväkotiryhmä luisteli perjantaina, mutta Laura, joka ei ole koskaan luistellut, ajeli pulkalla jäätä ympäri ja ihmetteli luistelijoita. Ruokailuun mentäessä Lauraan oli iskenyt selittämätön kiukku, ja vaikka sitä päiväkodin tätien kanssa puitiin kotiin lähtiessä, syytä ei kukaan keksinyt.
Illalla kotona Laura sitten laittoi jalkaansa eteisessä lojuneet luistimet, kokoa 40. Totesimme, että kiukun syynä saattoi olla se, että Laura ei ollut päässyt muiden mukana luistelemaan. No, Saran vanhat luistimet jalkaan ja pihalle, meillähän on koko piha tukevasti jäässä. Illalla heti kokeiltiin vähän ja lauantaina jatkettiin.
Saralle oli jo aiemmin hankittu Torista käytetyt laskettelusukset, ja sunnuntaina piti sitten päästä niitä testaamaan Simpsiönvuorelle. Monot ja kypärä vuokrattiin vielä, ja sitten menoksi.
Alkuun jännitti ja ahdisti ja kiukutti, mutta siitä se sitten taas lähti sujumaan oikein mallikkaasti. Ei yhtään kaatumista eikä törmäystä, eikä edes hissin ala-asemasta ohi laskemista.
Sillä välin kun me ahersimme Saran kanssa laskettelurinteessä, oli Laura taas ahertanut kotipihan luistinradalla isin kanssa. Vielä on tekniikka vähän hakusassa mutta intoa ainakin piisaa.
Reippaan urheilun jälkeen suunnattiin rinneravintola Kerkkään syömään ja sieltä vielä hampurilaisia ja makkaraperunoita sulattelemaan pulkkamäkeen.
Laura ei mäkeä laskenut, vaan kiipeili mieluummin pulkkamäen ympäristön metsässä, ja hauskaa oli, vaikka viereinen laskettelurinne kovasti vetikin puoleensa.
Niin urheilullinen oli tämä sunnuntaipäivä, että kotona Laura kömpi omatoimisesti kahdeksalta sänkyyn peiton alle ja nukahti.
Sara ehti vielä vähän ahdistella huomista maanantaita ja päälle kaatuvia kouluhommia, mutta luultavasti nekin näyttävät hiukan valoisammilta hyvin nukutun yön jälkeen.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
