Niin tuli ja meni hiihtoloma, paljon vähemmän talvisissa merkeissä kun toivottiin. Mutta kivaa oli kuitenkin.
Hiihtämään ei tosin päästy. Sara pääsi kuitenkin korkkaamaan laskettelun uutena lajina hiukan ennen lomaa Simpsiöllä, missä myös allekirjoittanut on laskettelunsa aloittanut kuuden (muistaakseni) vuoden iässä.
Keli oli mitä parhain ja rinteessä viihdyttiinkin kokonaiset kolme tuntia (miinus muffinitauko), minä aikana Sara sai hienosti perusteet haltuun.
Laura kokeili yhtenä pakkaspäivänä päiväkodissa villasukkakävelyä, ja sekin oli kuulemma ollut tosi hauskaa. Kiitos Anja-tädin, kolme sukkaparia löytyi helposti!
Hiihtoloma sen sijaan alkoi talvettomissa merkeissä, ja sen takia olikin hyvä suunnata Viron visiitille. Reissaaminen sujui kaikilta niin kuin ammattilaisilta, vaikka laivamatkalla vähän keinuttikin.
Viimsissä odotti toinen koti ihan sellaisena kuin se sinne jäikin. Laura oli iloinen päästessään omalle trampalle pomppimaan ja omaan liukumäkeen laskemaan.
Lähileikkipuiston pienessä pulkkamäessäkin käytiin, ja Laura halusi välttämättä laskea isojen poikien perässä, vaikka toinen puoli mäkeä olisi ollut ihan tyhjillään. Sara viihtyi puistossa enemmänkin, myös leikkimässä ja kiipeilemässä.
Yhden entisen koulukaverinkin kanssa Sara ehti käydä Skyparkissa remuamassa, ja keskiviikkona seilattiinkin jo takaisin Suomeen.
Torstaina perhe Säippä saapui vierailulle ja siinä se loppuviikko sitten hujahtikin, Duudsoneitten activity-parkissa Seinäjoella, pulkkamäessä Simpsiöllä ja muuten vain hengaillessa.
Nyt on jo arkeen palattu, ja jännityksellä seurataan, tuleeko talvi vielä. Sara oli toista kertaa rinteessä tänään koulun kanssa, mutta Laura löysi kesäkenkänsä ja totesi että ”laittaa kengät”. Ja pitihän niissä tennareissa sitten käydä vähän kaatumassa ulkona. Ei ole vielä kesä tullut, ei.