Kuukausi: kesäkuu 2021

Meilläpä on nuha. Sara kävi pyörähtämässä päiväkodissa alkuviikosta, mutta keskiviikosta asti ovat olleet molemmat tyttäret kotona. Nenät vuotavat. Mitään muita oireita ei ole, ja siitäpä olemmekin täällä vedelleet sellaisia johtopäätöksiä, että kyse on allergisesta nuhasta. No, eipä näitä räkäpäitä voi päiväkotiin viedä, joten kotona ollaan.

Eli homma jatkuu samaan malliin, paljoa ei ehdi päivässä pysähdellä. Ulkona ollaan niin paljon kuin vain suinkin voidaan. Viime viikonloppuna kelit olivat vähän viileämmät, mutta mitäpä siitä. Samalla konseptilla.

Olivat päiväkodissa sanoneet, että Lauran pitäisi lusikan käyttöä harjoitella. Totesin, että kyllä se ihan hienosti hiekkalaatikolla lusikoi hiekkaa suuhun, ja kylvyssä kylpyvettä. Mutta keitto ei sitten jostain syystä onnistu…

Vettäkin viikonloppuna satoi, ja sen jälkeen sitä ei sitten ole satanutkaan. Eilenkin paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Kirjaimellisesti: kävelin pihaa ympäri ja etsin pilviä, ei löytynyt yhtään. Onneksi mereltä tuulee, muuten tänne läkähtyis. Sarakin tietää jo, että nurmikkoa pitäisi kastella, että se olisi vihreä. Alkaa näyttää kovasti keltaiselta.

Touhut ja toimet ovat olleet kaikkea sitä, mitä pihalla keksitään. Sara sai uusia katuliituja ja niillä on piirrelty pihalaatat täyteen.

Aika paljon myös ihan vaan juostaan pihaa ympäri, välillä jopa pyjamassa. Meidän nurmikkoa leikkaa robotti, ja niin leikkaa tuota naapurinkin nurmikkoa. Eilen tosin naapurin robotti leikkasi meidän puolella. Jorma sitten ystävällisesti ilmoitti, että teitin robotti on karannut. No, paikkasivat aitauksen, ei kai siinä sen kummempaa.

Näiden parin hellepäivän ohjelmassa on ollut myös melko paljon läträämistä. Meillä tuo ”hiekkalaatikon” toinen puolisko toimii oikeassa tehtävässään eli kahluualtaana.

Sara tykkää uikkarista niin paljon, että eilenkin taisi olla suurimman osan päivästä päällä. Hän muuten vastustaa nappien lisäksi lyhyitä hihoja… emme osaa sanoa miksi. Mutta toki se auttaa näillä keleillä, eipähän tarvitse tahmastella aurinkorasvan kanssa.

Niin ja joo, olihan tällä äidillä synttäritkin tässä. Naureskelin tuossa kuukausi sitten, kun Saran kaveri päiväkodissa kertoi käyneensä ostamassa äidin kanssa isille synttärikakun. Vaaleanpunaisen, tietysti, koska kyllähän nyt isillä pitää pinkki kakku olla. No, Sara oli käynyt isin kanssa ostamassa äidille synttärikakun. Tällainen sieltä tuli:

Aika paljon kermavaahtoa, banaanitäytteellä. Saran paloista piti banaanit noukkia pois, mutta kyllähän se kermavaahto sitten maistuikin. Ja lusikkakin oli ihan asianmukaisissa hommissa.

Tässä me nyt sitten yritetään syödä kakkua ja kaikkea muutakin pois jääkaapista, Suomen reissu kun on ihan nurkan takana. Sara ja isi menivät vielä näin lauantain kunniaksi avustamaan vähän kaveria muutossa, ja loppupäivän ohjelmassa on todennäköisesti läträämistä. Laura tajuaa välillä vähän huilata varjon puolella, Sara ei juurikaan.

Ai niin, ja on meidän insinööri onnistunut tällaistakin rakentelemaan:

Että pois alta vaan, Burj Khalifa. Juokseminen, hyppääminen ja puhuminen on Lauralla vielä vähän niin ja näin, mutta kyllä torninteko onnistuu.

Täällä me nyt sitten hikoillaan, sekä helteestä, että pakkaus- ja siivoushommista. Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, tiistaina seilataan Suomeen. Sitä ennen saadaan varmaan vähän salamaukkoja (niin kuin Sara sanoo) hellettä karkottamaan. Onneksi.

Rattoisaa viikonloppua kaikille!

 

Taas on tovi vierähtänyt viime kirjoituksesta… Perhe Tuomainen on ollut flunssassa. Tällä kertaa isi ja äiti ehkä eniten. Sara vähiten. Oli Sarakin muutaman päivän poissa päiväkodista, mutta meno ei ole missään vaiheessa yhtään hidastunut.

Sara sairastaa sillä tavalla, että kerran päivässä niistetään nenä ja pari kertaa yskitään. Ja loppuaika juostaan ympyrää ja pompitaan, ja mitä näitä nyt on. Siihen kun lisätään päälle öisin valvova nuhainen Laura, on flunssan uuvuttamilla vanhemmilla meinannut olla välillä vähän raskasta. No, nyt ollaan kaikki taas terveiden kirjoissa ja molemmat tytöt päiväkodissa. Laurakin oli tänään ihan kokonaisen päivän, vaikka päikkärit ei ihan vielä kunnolla onnistuneetkaan.

No mutta, miten se aika sitten sairastaessa on kotona kulunut? Aina voi harjoitella vähän pianonsoittoa…

…ja sitten vähän piirtää. Aika paljon paperiinkin, jos sitten naamaankin jonkin verran…

Sara ilmeisen ekstroverttina persoonana yrittää kovasti leikkiä pikkusiskon kanssa, vaihtelevalla menestyksellä. Aina välillä yhteisleikit sujuvat kivasti, ja sitten välillä Laura tönii Saraa pois ja lopulta nipistää. Meillä onkin yleensä niin päin, että sanotaan Saralle, että Laura haluaa nyt näköjään leikkiä yksin, anna sen olla rauhassa.  

Mutta tosiaan, kesä tuli tuossa flunssan ohessa tänne meillekin. Ei tosin mitään hellekelejä, parikymmentä astetta lämmintä ja ihana auringonpaiste. Mereltä tuulahtelee melko viileä henkäys vielä, mutta mukavastihan tuo tasapainottaa auringon porotusta.

Sara onkin sitten muuttanut ulos kelien lämpenemisen myötä. Aamupalan jälkeen pihalle, sisällä käydään vähän potalla kääntymässä, kunnes sitten aurinko laskee ja nukkumaan pitäisi mennä. Onneksi ei ole vielä keksinyt pyytää että saisi nukkuakin ulkona. Ateriat neiti kyllä haluaa nauttia ulkoilmassa, olivat ilmeisesti päiväkodissakin syöneet välipalan nurmikolla.

Ja mikäs siinä terassilla istuskellessa, varsinkin aamupäivän puolella, kun on vähän varjoa. Iltapäivällä meidän terassilla tuppaa olemaan aika paahteista. Saraahan ei tietenkään sekään vaivaa, ollaan yritetty selittää että olisi välillä ihan hyvä levätä varjossa, mutta eihän sitä nyt kerkiä. Kun se kesä vihdoinkin tuli.

Ja kyllä Laurakin onneksi ulkona viihtyy, enimmäkseen hiekkalaatikkoa tonkimassa tai sitten keinumassa, ja välillä vähän tramppaa testaamassa. Hänellä on vielä vahva taipumus maistaa kaikkea, mitä pihalta löytyy. Hiekkaa ja kiviä varsinkin pitäisi saada napostella, mutta välillä toki kukkiakin. Voikukka ei maistu hyvältä, onneksi, joten sen kanssa kokeilut ovat jääneet vähäisiksi.  Ja molemmat tytöt ovat istutushommista innostuneet. Tosin se menee vielä vähän nurinkurisesti sillä tavalla, että tykkäävät kaivaa multaa ulos istutuslaatikoista. No ja Sara sinne sitten välillä ”kylvää” kiviä ja lehtiä, ja sitten kastelee, että kasvaisi kukkia. Noh. Ei olla sitten mitään oikeita siemeniä niihin laatikkoihin laitettu. Pääasia että saavat neidit tonkia multaa.

Tässä kuvassa näkyy paitsi Sara ja tramppa, myös tuota meidän takapihaa ja tätä lähiötä. On niin uusi alue, että matalia ovat vielä puut ja pensaat, eikä niitä tässä meidän pläntillä edes montaa ole. Että sitten kun paahtaa, varjoon pääsee tuonne trampoliinin alle.

Laura oli flunssan takia useamman päivän sisällä, ja sitten kun päästiin taas ulos, piti keinua kiintiö täyteen. Kaksi tuntia siinä taisi vierähtää putkeen keinussa!

Laura on myös alkanut toden teolla kiipeilyhommia harjoittelemaan, niin kuin tämä aamiaishetki ruokapöydällä osoittaa:

Niin hiljaa hän tuohon kiipesi, että äiti ei kuullut yhtikäs mitään, vaikka oli sohvalla metrin päässä. Että selkänsä kun kääntää… Ja sitten toisaalta joskus aamiaiset nyt menevät muuten vaan vähän sinne päin:

Mysliä suoraan purkista. No, pääasia että vatsa tuli täyteen. Sarasta on tullut niin kosmopoliitti asiakas, että lemppariaamiainen on croissantti, autossa matkalla päiväkotiin. Mitä sitä nyt muutakaan yksityiskuljetuksessa takapenkillä söisi, hah. 

No, tämä viikko on onneksi alkanut normaaleissa merkeissä peukut pystyyn että jatkuukin. Kelit ainakin suosivat ennusteen mukaan, ja ehkäpä Laurankin päiväkotikokemukset tästä kohenevat. Ai niin, ja tiedotusluontoinen asia, Suomeen tullaan näillä näkymin jussiksi ja viivytään heinäkuun loppuun. Ja perinteinen heinäkuinen soidentallausreissu ei tänä vuonna suuntaudukaan Lappiin, vaan Pohjois-Pohjanmaalle. Sepä se vasta jännää onkin…

Hyvää alkanutta viikkoa – ja kesää – kaikille!