Kuukausi: marraskuu 2025

Lunta tuli ensin vähän, ja sitten sitä tuli ihan paljon, niin paljon, että voidaan tilannetta kutsua jo oikeaksi talveksi. Lauran haalariongelmatkin loppuivat siihen kun ikkunasta näkyi valkoinen maailma.

Kyllä sitä jo odotettiinkin. Kaikenlaista kuuraa ja riitettä oli ensin, ja Lauran mielestä sekin oli lunta ja sitä piti tutkia ja ihmetellä ja vähän maistaakin.

Hetken aikaa lämpötila meni edestakaisin nollan molemmin puolin, joten välillä lätäköt olivat jäässä, välillä eivät. Lauralle tosin kelpaa hyvin kumpi vaan olomuoto!

Lauran kanssa on nyt vihdoin ja viimein päästy Eskoon eli erityisen tuen asiantuntijapalveluiden asiakkaaksi, ja takana on jo kolme käyntiä psykologilla. Sieltä pitäisi sitten ennemmin kuin myöhemmin tupsahtaa kuntoutussuunnitelma, jonka pohjalta aletaan etsiskelemään ainakin puheterapeuttia.

Saran elämä on ollut kiireistä koulussa ja harrastuksissa suhatessa. Pakkasten myötä hänkin vaihtoi talvitakkiin ja polkupyöräkin on renkaidenvaihdossa. Kepparihommat ja ihan oikeatkin ponihommat jatkuvat talvikeleissä.

Lauran kanssa tehtiin ensimmäinen pulkkareissukin, joka venähti ehkä astetta liian pitkäksi, mutta tulipahan testattua hyvä rekireitti, joka lähtee ihan kotipihasta.

Päiväkodissa Lauralle sattui pieni talvinen takaisku, kun kieli jäätyi kiinni lyhtypylvääseen. Onneksi hoitajat olivat lähellä ja ehtivät hakea lämmintä vettä niin, että kieli saatiin ehjänä irti. Toivotaan, että vahinko auttaa tässäkin asiassa viisastumaan.

Sisätiloissa kotona puolapuut on vihdoin kiinnitetty, ja niissä onkin ahkerasti kiipeilty varsinkin silloin, kun joogaliina on varattuna. Sara on rakentanut itäsiipeen kokonaisen Scleich-tallin ja välillä vähän murehtinut, mihin se siirretään sitten, kun remontti tulee. Ja ehkäpä se remonttikin sieltä tosiaan tulee, ainakin kuvia on piirrelty ahkerasti viime viikkoina.

Nyt sitten pidetään peukkuja, että ennusteiden lupailemat suojakelit eivät kestäisi kauaa ja talvi pysyisi, tai tulisi ainakin pian takaisin. Ainakin allekirjoittanut pitää sormia ja varpaita ristissä siinä toivossa, että tänä talvena päästäisiin taas joen jäälle hiihtämään ja luistelemaan.

Syyskuun lopussa viimein puitiin rypsi naapurin pellosta. Laura huomasi heti aamusta että hei, siellähän on baana vapaana, ja sitten mentiin. Yhdeksän kilometriä käveltiin siksakkia peltoja pitkin, ja seuraavana päivänäkin vielä kolme. Ja löydettiinpä siinä sitten yksi tammentaimikin lähimetsästä. Ennustan, että kymmenen vuoden sisällä alkavat metsät näyttä erilaiselta täällä Lapuallakin.

Eikä tammi ole ainoa ennennäkemätön laji tässä lähiympäristössä. Pari viikkoa tammen löytymisen jälkeen löytyi ihan meidän omalta pihalta punakoiso, siis erittäin myrkyllinen kasvi. Se sai tietysti häädön, mutta kyllä mietityttää, mitä kaikkea ilmastonmuutos vielä tuokaan tullessaan.

Lokakuun puolivälissä koitti vihdoin kauan odotettu syysloma. Laura vaan ei millään meinannut ymmärtää että yhtäkkiä onkin joku aikataulu ja kiire, kun yleensä on ihan hyvin aikaa jäädä päiväkodin viereisiin metsiköihin kuljeskelemaan ja etsiä mahdollisimman isoja lätäköitä, mistä milloinkin.

Matkaan päästiin lopulta, ihan ajoissakin, mutta Tampereella onnettomuus tukki koko kaupungin, eikä lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin soittaa Tallinkille ja siirtää laivamatka myöhemmäksi. Myöhästymisen takia pysähdyimme Tiiriön ABC:lle syömään, ja siellä iso leikkialue ja värikkäät muoviläpyskät osoittautuivatkin koko automatkan kohokohdaksi.

Lopulta päästiin laivalle, missä koko porukka kömpi hyttiin nukkumaan kahdeksi tunniksi, kunnes Tallinnassa ajettiin unenpöpperössä Viron kotiin ja mentiin uudestaan nukkumaan.

Virossa Saralla oli suunniteltuna tapaamisia ystävien kanssa, ja Lauralle oli tietenkin tärkeintä päästä rentoutumaan omassa pallokylvyssä sekä pomppimaan parhaista parhaimmalle omalle trampalle.

Saralla oli tietysti mukana myös heppafiguurit, jotka pääsivät myös Viimsin kodin pihalle ulkoilemaan.

Neljä päivää Virossa kului vauhdilla, ja sitten viiletettiinkin jo takaisin Suomeen ottamaan vastaan syyslomavieraita, kun Säipän perhe matkusti Tampereelta Lapualle lomailemaan.

Saralla oli tekemistä välillä aivan ruuhkaksi asti, kun pikkuserkutkin sattuivat olemaan lomailemassa omassa mummolassaan. Onneksi yhteistäkin tekemistä löytyi, käytiin esimerkiksi luistelemassa Lauraa ja Meeaa (sekä Jormaa ja Eevaa) lukuunottamatta koko porukalla jäähallissa.

Heppahommissakin oltiin: Saralla oli ratsastustunti, jonne Meeakin lähti mukaan Karkki-ponia katsomaan.

Oikeiden hevosten lisäksi oli jos jonkinlaisia leikkiheppahommia, erityisesti keppareita, joita hoidettiin, ratsastettiin ja ruokittiin porkkanoilla.

Viimeisen illan makkaranpaistoretkellä Leevikin innostui ratsastamaan, ja paremman puutteessa makkarakeppi sai toimia keppihevosena.

Vauhtia riitti, mutta paistettiin ja syötiin sitä makkaraakin aina jossain välissä. Laura lämmitteli nuotion vieressä, kun ei suostunut pukemaan takkia, vaikka ilma alkoi iltaa kohden jo toden teolla viilentyä. Retki kestikin sen verran pitkään, että paluumatka käveltiin taskulamppujen valossa. Onneksi polku oli hyvä ja kaikilla kännykkä mukana!

Lähtöpäivällekin saatiin ohjelmoitua vielä piipahdus Seinäjoen Duudsoniparkissa, missä koko sakki liikkuukin jo niin asiantuntevasti, että isompien lasten sijainnista ei välttämättä kenelläkään ole mitään tietoa. Hiki tuli myös aikuisille (ainakin osalle) juoksumatolla ja laukomiskisassa ja mitä kaikkia pelejä siellä nyt olikaan. Ja välillä taas pientä rentoutumista pallomeressä.

Duudsoniparkissa riehumisen jälkeen oli vuorossa ateria Naughty Burgerissa ja siitä perhe Säippä jatkoi Tamperetta kohdin ja Tuomaiset palailivat Lapualle aloittelemaan arkea suhteellisen kiireisen ja toiminnallisen syysloman jälkeen.