Tosiaan, reippaan reissukesän jälkeen ehdittiin nauttia kesäkeleistä kotonakin, tosin ei hirveän pitkään. Sara puoliksi asui trampalla, ja pääsi Laurakin siellä silloin tällöin vähän hypähtämään. Mukana tärkeä varuste: vappuviuhkat. Kyllä on kestävää tavaraa, ei voi muuta sanoa…
Lauran suosikkihommia ulkona on hiekkalaatikolla tonkiminen. Siellä tämä pikkuneiti istui tuntitolkulla, ja epäilen että muutama lusikallinen hiekkaa vilahti suuhunkin… Kuvassa myös robottiruohonleikkuri latausasemassaan.
Laura tykkää hiekan lisäksi tonkia myös multaa. Tällä äiti-ihmisellä oli menneenä kesänä niin innokkaat puutarha-apulaiset, että istutukset jäivät suorastaan tekemättä. Ja hyvä niin. Olipahan Lauralle sitäkin enemmän tongittavaa.
Lieneekö tämä jokin luontainen maa-aineskylpy? Eikös ne nykyään tee jotain metsämikrobisuihkeita ja mitälie. Meidän Lauralta luonnistuu ihan vaistonvaraisesti nämä mikrobihommelit.
Tuolla etupihankulmassa meillä kasvaa kolme tyrnipensasta, ja tänä kesänä saatiin oikein satoakin. Sara kävi sieltä poimimassa tyrnejä omaan ämpäriin. Suuhun menivät kaikki, ei riittänyt pakastettavaksi asti… mutta ihan kohtuullinen määrä marjoja popsittiin!
Elokuussa käytiin vähän vilkaisemassa meidän lähimetsän retkeilymahdollisuuksia, ja todettiin ne aivan erinomaisiksi. Viimsissä on isot alueet metsää suojelussa, onneksi, koska tässäkin kuvassa näkyvä kuusikko on tosi hieno paikka.
Etenkin Sara tosin innostui eniten siirtolohkareista, joita niitäkin löytyy sieltä täältä. Tämä ei ollut edes metsäretken suurin. Sara kiipparoi ihan hyvin jo kiven päälle, Lauralla tarmoa on hirveästi, taitoa ei yhtään, ja mielenpahoitushan siitäkin seurasi, kun tätä kiipeilyä piti vanhempien lopulta vähän rajoittaa.
Mitäs se metsäretki olisi ilman eväitä… Oikein passeli nuotiopaikkakin löytyi, mutta jätettiin makkaranpaisto seuraavaan kertaan.
Metsäretken lisäksi retkeiltiin Kadriorun leikkipuistossa. Siellä on Saran lemppari, kierreliukumäki. Saralla on muutenkin sellainen tekniikka näissä leikkipuistoissa, että fiksoidutaan johonkin ja sitten ollaan siinä yhdessä kohdassa koko aika.
Lauralla on vähän toisenlainen meininki, liukumäet esimerkiksi pitää mennä näin alhaalta ylöspäin. Eikä väistetä jos ylhäältä on joku tulossa päälle.
Sara oppi senkin, että jos aikoo laskea liukumäkeä, paljaat jalat eivät ole paras mahdollinen vaihtoehto! 😀
Mutta luisti se laskeminen siitä huolimatta.
Ja Laura, no, Lauralla on nämä omat kuviot… Selkenee tästä seuraavasta videosta. Sanoin on vähän vaikea kuvailla.
Tärkeintähän toki on, että leikkipuistossa kaikki viihtyvät. Ja pallo oli luonnollisesti mukana siltä varalta, jos sattuisi tylsä hetki yllättämään.
Ja isoja puita löytyy puistostakin. Tämä taisi olla tammi… Vähän lisää niitä hyviä metsähöysteitä kyytiin.
Syyskuuhun siirryttäessä oli sitten luvassa vähän lisää omenapuun istutushommaa. Oltiin niin menestyksekkäästi saatu omenatarha alulle Lapualla, että piti vielä vähän jatkaa täällä kotonakin. Oman pihan omenapuita ei paljoa vielä halailla, mutta Laura tässä tarkastaa saapuneen tavaran. Ihan kuin siellä olisi vähän multaa, jota voisi tonkia!
Syyskuun puuhista sitten hiukan myöhemmin… Toivon mukaan sen verran pian, että saataisiin karannut aika kiinni marraskuun aikana!
Hyvää isänpäivää ja alkavaa viikkoa!