Uusi vuosi, vanhat kujeet

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Parin kuukauden hiljaiselon jälkeen yritämme elvyttää blogin. Palasimme kolmen viikon reissultamme kotiin eilen, ja tyttöset ovat palailemassa omaan arkeensa päiväkodissa. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että päästäisiin edes tammikuun loppuun sairastumatta.

Syksyhän meillä meni täydellis-totaalisesti poskelleen tuon sairastelun takia. Laura söi yhden antibioottikuurinkin, ja pisteeksi iin päälle marras-joulukuun vaihteessa sairastettiin oksennustauti koko perheen voimin.

No, joulunviettoon lähdettiinkin sitten jo joulukuun alussa, ehdittiin juuri ja juuri kaikki oksennuspyykit pesemään ennen lähtöä.

Sara matkusti Helsingistä Tampereelle junalla Nonna-mumman kanssa, ja tällä kertaa poistuminen oikealla asemallakin onnistui.

Matkaa jatkettiin Tampereelta Lapualle autolla ja Lapualla jouluvalmistelut aloitettiinkin hetimmiten seuraavana päivänä. Pipareita leivottiin useaan otteeseen ja pieni talokin rakennettiin. (Kuvamateriaali talosta tosin puuttuu.) Sara leipoi jo sujuvasti, Laura taisi keskittyä jauhojen sirotteluun ja taikinan popsimiseen.

Esiliinat taitavat olla molemmilla tytöillä äidin vanhoja, jostain 80- tai 90-luvuilta.

Lauran leipomisessa kaulintakin käytettiin enemmän lihanuijanomaisesti, mutta kaikesta huolimatta riittävästi pipareita pääsi uuniinkin asti. 🙂

Jouluvalmisteluihin kuului tietysti myös koristelu, myös itsensä. S-marketista löytyi hienot poronsarvet, joita äitikin lainasi moneen otteeseen joulun aikana. Sara ilmoitti pukevansa sarvet päiväkotiinkin, mutta tänä aamuna ne kuitenkin jäivät kotiin. Ehkäpä ensijouluna sitten.

Laurakin kokeili erilaisia joulutyylejä, tässä testissä mumman silmälasit:

Joulunodotus Lapualla sujui kaikin puolin rauhallisesti, mutta sitkeässä oli Lauran ja äidin yskä ja kurkkukipu. Ulkoilut jäivät meillä sen takia vähäisiksi, vaikka ulkona olikin upea talvisää.

Ihailimme sitä, ja syreenipuskassa sekä pihlajissa aterioivia punatulkkuja sitten ikkunan läpi. Lauraa ei tosin jaksanut luminen maisema ja punatulkut ihan hirmuisesti kiinnostaa.

Sara puolestaan oli terve ja energinen oma itsensä koko joulukuun, ja piti mummankin melko lailla kiireisenä.

Ulkoilua, kaupassakäyntiä ja vähän taukojumppaa ulkoilua odotellessa. Vai olikohan se ulkoilun jälkeen… kenties molemmin.

Lopulta koitti myös se viisivuotissynttäri! Heti aamusta paketit odottivat pöydällä, ja loppupäivä kuluikin synttärijuhlien ja jouluaaton valmisteluissa. Illalla odottavan aika meinasi käydä pitkäksi, ja vieraita odotettiin hartaasti, mutta tulivat ne sieltä lopulta, ja hauskaa oli, jopa niin hauskaa, että äiti ei ehtinyt ottaa yhtään kuvaa ja sankari nukahti illan päätteeksi nojatuoliin.

Jouluaatto sujuikin sitten rauhallisissa tunnelmissa, sen verran tohinantäyteisiä olivat päivät ennen synttäreitä. Tapaninpäivän illalla pakkasimme itsemme kaikkine tavaroinemme taas autoon, ja suuntasimme Poriin.

Siellä Sara pääsi viimein oman ikäiseensä seuraan, kun serkkupojatkin olivat paikalla. Lapualla ei tällä haavaa ollut leikkikavereita, joten poikien tapaamista oli jo kovasti odotettu.

Lauraa ei leikkiseura vielä jaksa paljoa kiinnostaa, mutta kaikenlaiset omat touhut kylläkin. Esimerkiksi isin vanhaa autoa oli kiva ajella.

Yksi puute siitä kuitenkin löytyi: teline kännykälle!

Porista jatkettiin vielä Kangasalle. Lisää leikkimistä serkkupoikien kanssa ja piipahdettiinpa tapaamassa Lauran kummitätiäkin Tampereella. Laura halusi vielä pukeutua tontuksi, vaikka tässä kohtaa oli jo vuosikin vaihdettu.

Sara pääsi serkkujen mukana mäenlaskun makuunkin, lasku sujui niin pulkalla, liukurilla kuin Stigallakin. Joskin kipparinkyvyissä on vielä kehittämistä, ainakin Eemilin mielestä!

Lauraa ei mäenlaskut tällä kertaa kiinnostaneet… Ulkoilu tuntuu työläältä kylmässä kelissä ja talvivarusteissa. No, yritetään vielä uudemman kerran täällä kotipuolessa, jospa Laurakin lähtisi pulkkamäkeen. Toistaiseksi on kyllä suojasää.

Vuoden ensimmäisenä maanantaina oli vihdoin kotiinpaluun aika. Laura löysi vielä viime metreillä itselleen mieluisen pehmolelun serkkupoika Leevin varastoista. Leevi ei kuulemma enää pehmoseepralla välittänyt leikkiä, joten Laura sai pehmon ihan ikiomaksi. Se toimikin heti automatkalla hyvänä tyynynä.

Ja tänään se lähti mukaan päiväkotiin. Kohtapuoliin katsotaan, muistaako seepra lähteä päiväkodista kotiinkin. Ja sitten huomenna uudestaan.

Hyvää loppiaista Suomeen, meillä täällä Virossa on ihan tavallinen arkipäivä huomenna!