Toukokuu jäi meidän perheen osalta vähän väliin tänä vuonna, kun mikälie influenssa kehittyi Jormalla kovaksi keuhkokuumeeksi, jota piti hoitaa ihan suonensisäisesti. Allekirjoittaneella se aiheutti keuhkoputkentulehduksen ja poskiontelotulehduksen, joka ei ole vielä ihan kunnolla parantunut…mutta elämä jatkuu, ja onneksi kesäkuu on sujunut jo valoisammissa merkeissä.
Saralla oli alkukesästä kesätoimintaa Lapualla Ritavuoren koululla (se sama vuori missä Laura käy päiväkodissa) ja sen päätyttyä alkoikin jo leiri Tallinnan suomalaisessa koulussa.
Sekä kesätoiminnassa että leirillä oli kuulemma oikein mukavaa ja tälle päivälle onkin ohjelmassa leirillä rakennetun hyönteishotellin asentamista parvekkeelle.
Laurakin aloitti lomansa vasta Saran kesäkerhon loputtua, ja elokuussa alkaakin sitten eskari, onneksi samassa päiväkodissa Ritavuorella.
Alkukesän kelit ovat olleet aika sateisia, mutta juhannus päästiin onneksi aloittamaan kesäisissä tunnelmissa Piritan rannalla.
Lauran lempipuuhaa rannalla on juosta pitkin vesirajaa, ja sitähän Piritassa riitttää kahden kilometrin verran. Kumpparit laitettiin jalkaan kun päästiin rannan toiseen päähän, joka on melkoisen kivikkoista (kuvaajan selän takana).
Kivikkoon taas pitää päästä sen takia, että toiseksi paras asia on ”floor is lava” leikki, jota leikitään hyppelemällä kiveltä toiselle ja kiveltä katsellen, kuinka ”laava” virtaa turvapaikan ympärillä.
Sara puolestaan oli keväällä sitä mieltä, että hän ei luonnonvesissä ui, koska ne ovat kylmiä. Silti uikkarit ja uimalasit pakattiin tohinalla mukaan, ja kohteessa auringonpaisteessa merivesi ei ollutkaan liian kylmää.
Aallokko hiukan häiritsi uimahommia ja erityisesti sukeltamista, mutta talviturkki joka tapauksessa heitettiin näin komeasti meressä kesän pisimmän päivän aattona.
Tänään keli näyttää taas pilvisemmältä, joten aamu alkoi Saran osalta videopuhelulla Dubaihin. Laurakin rentoutuu pelaamalla padilla, mutta kohtapuoliin on taas tramppatreenin (noin kaksi tuntia päivässä) aika. Eilen illalla muuten tulin vilkaisseeksi päivän askelsaldoa, joka näytti vähän yli kymmentä kilometriä. Tajusin siinä sitten, että sama kymppihän se on matkaa takana Laurallakin, koska peräkanaa on menty trampalla ja rannalla koko päivä. Olihan se päivä sitten illalla jo aika täysi!
Rattoisaa kesäpäivänseisausta kaikille!