Perhe Tuomainen

Eli pieni vilkaisu pihan puolelle. Meillä on tämän ison talon lisäksi iso ulkorakennus ja kohtuullisen kokoinen piha.

Ulkorakennus on vielä taloakin huonommassa kunnossa, ja siinäkin näkyy ajan kerrostumia.

Haavat ja koivut yrittävät parhaansa mukaan vallata alaa, villiintynyttä kanukkaa on nyt poistettu jo muutama vuosi.

Ulkorakennuksen takana sitten taas on omenatarha.

Se ei tässä vaiheessa vielä näytä kummoiselta, mutta on siellä kuitenkin 9 omenapuuta, kaksi kirsikkapuuta, yksi luumupuu, kaksi pähkinäpensasta ja kolme tyrniä.

Kaikenlaista romua on vielä paljon, vaikka on sitä jo siivottukin. Pieni koivikkokin on omasta takaa.

Puita ja pensaita on suojattu verkoilla ja muoveilla, koska taimet maistuvat kauriille ja rusakoille, joita molempia on tarhalla nähty.

Omatoimisesti tarhalle on löytänyt yksi mustaherukkapensas. Allekirjoittaneen isoäidin kymmeniä vuosia sitten istuttamat vadelmat puolestaan ovat villiintyneet aivan vaivaksi asti. Lisäksi haavat ovat täälläkin perustamassa omaa metsäänsä. Pienen alueen ne tuosta nurkasta saavat pitääkin.

Näin lumettomana talvena maisema on melko ankea, kesällä kaikki taas kasvaa niin että raivaamassa pitää olla koko ajan.

Siivoushommiakaan ei viitsi talvella tehdä, ettei vahingossa romuteta siilin tai jonkun muun talvehtijan kotia. Niinpä talviaika on lepoaikaa puutarhalle, ja ihmiset voivat keskittyä lumenluontiin. Jos sitä nyt joskus tulisi.

Huomiseen!

Hyvää talvipäivänseisausta!

Tähän aikaan vuodesta aurinko kiipeää juuri ja juuri naapurin talon ylle.

Kuusi toimitettiin eilen ja se odottaa sisäänpääsyä porraspielessä.

Yllättävän flunssavapaan syksyn jälkeen seisauspäivää on vietetty levon merkeissä, kun molemmilla tytöillä on vähän lämpöä.

Saran päivä alkoi siinäkin mielessä huonosti, kun kirpparilta ostetun kotitontun huopanuttu alkoi hiutua puhki. Onneksi äidin kaapista löytyi vanha neulepaita, joka oli tontulle täydellinen!

Glitzy-poron joku saattaa muistaakin joululta 2018, ilman sitä ei menty mihinkään.

Lauralla mieli on ihan hyvä, vaikka eilinen päivä meni päivystyksessä. Virtsatieinfektiot ovat piinanneet Lauraa ja antibioottia on syöty pitkin syksyä. Tammikuussa päästään tarkempiin tutkimuksiin, siihen asti sinnitellään antibiootin voimalla.

Nyt sitten siis levätään ja otetaan rauhallisesti, että flunssanrumilus ei pääsisi pilaamaan tiistain synttärijuhlia.

Huomiseen!

Vihdoin koitti kauan odotettu loma. Sen kunniaksi katsaus koulussa ja päiväkodissa tehtyihin jouluaskarteluihin:

Molemmat tytöt ovat askarrelleet tontun, mutta kumpi on kumman?

Tonttujen taustalla näkyvä kissa ei ole varsinainen jouluaskartelu, mutta se pääsi vasta jouluksi kotiin, niin kuin kettukin.

Allekirjoittaneen mielestä kissa näytti enemmänkin mäyräkoiralta, mutta kissa se nyt kuitenkin on.

Laura oli viimeisenä päiväkotipäivänä leikannut kartongista piparkakku-ukkoa. Meidän vanhempien hämmästykseksi saksien käyttö päiväkodissa sujuu varsin hyvin, vaikka siitä ei täällä kotona tule oikein mitään.

Puhti oli kuitenkin loppunut työn keskivaiheilla. Laitetaan ukko kuitenkin talteen, jos inspiraatio sattuisi vielä iskemään.

Ja lopuksi se vastaus: ruskea tonttu vasemmalla on Lauran tekemä (opet ovat epäilemättä hiukan auttaneet), sininen tonttu oikealla on Saran.

Huomiseen!

Joulukielot!

Nehän eivät vielä kieloilta näytä, mutta sinnikkäästi yrittävät. Tämä on ilmeisesti jokin vanha perinne, josta Mumma sai vihiä viime syksynä ja kävi marraskuussa kaivamassa Papparaasen haudalta möykyn maata, jossa oletettavasti piileskeli kieloja.

Ohjeen mukaan olisi pitänyt suorittaa jos jonkinlaisia riittejä ja rituaaleja, että kielot saadaan kasvamaan, mutta tässä tapauksessa noudatetaan jo toista vuotta sellaista perinnettä, että haetaan lapiollinen maata astiaan marraskuussa, unohdetaan se saunaneteiseen ja sitten joulun alla muistetaan se ja ryhdytään kastelemaan.

Ja niin oli meillä viime jouluna kieloja, ja näyttää siltä että on tänäkin vuonna. Lisään kuvan kukista sitten kun ne ilmaantuvat!

Huomiseen!

Vuorossa länsipäädyn eteinen.

Tämä oli siis talon länsipuolisen asunnon sisäänkäynti, mutta aikana ennen 80-luvun laajennusta tämä oli talon sisäänkäynti, ja nykyisen itäpäädyn eteisen kohdalla oli makuuhuone.

Tunnelma on edelleen kuin 60-luvulta, kiitos ovien ja muiden yksityiskohtien, jotka todella ovat 60 vuotta vanhoja.

60-luvun ja kai vielä 80-luvunkin tyyliin tässä eteisessä on erittäin tukkoinen tuulikaappi.

Ja siellä perällä näkyy sauna, myös ehdassa 60-luvun kuosissa. Tämä sauna on ollut koko talon virallinen sauna viimeiset kymmenen vuotta, joten hyvin se on palvellut, vaikka nyt sitten alkaakin olla jo aika karmeassa kunnossa. Suihku ja kiuas on sentään vaihdettu.

60-luvun tunnelmaa on ajateltu remontissakin säilyttää, mutta retro on tietysti hiukan eri asia kuin 60 vuotta vanhat viemärit.

Huomiseen!

Onkin tällä kertaa vilkaisu talon ulkomuotoon. Joissain kuvissa se on vilahtanut aiemminkin, kuten esimerkiksi tässä:

Kuten kuvasta näkyy, remontin tarve alkaa olla ilmeinen. (Samaten pihatien remontti alkaa olla ajankohtainen.)

Mitä kauempaa katsoo niin sitä huonommin tietysti näkee hilseilevää maalia tai lahonneita räystäslautoja.

Talo on remontoitu nykyiseen asuunsa 80-luvulla. Tuolta parvekkeen hämärästä pilkistävät itää kohti ikkunat, joiden on remontin jälkeen tarkoitus olla Saran ja Lauran huoneiden ikkunat. Nyt vasemmalla puolella on tyttöjen ja oikealla vanhempien osasto.

Tuolla kattolipan alla kolmen ikkunan takana sijaitsee Jorman työpiste, sen alapuolella ruokailutila, jonka oikella puolella on keittiö ja vasemmalla itäpäädyn eteinen.

Lumi kuvissa on hämäystä, nämä on otettu marraskuun puolivälissä (Laura haluaa silloin tällöin kävelylle pellolle), ja tällä hetkellä täällä sataa vettä.

Toisaalta, talossa, jossa lämmitys ei toimi kunnolla ja tuuli puhaltelee sisään ikkunoiden raoista ja ties mistä, leuto talvi ei välttämättä ole huono uutinen. Mutta olisihan se nyt kiva jos saataisiin kunnolla lunta. Edes jouluksi.

Huomiseen!

Terveiset Saran joulujuhlasta!

Sara oli 3-4 -luokkalaisten näytelmässä poro, näkyy videolla etualalla. Saran mielestä rooliasu oli erityisen kamala, koska siinä oli nappi. Kokenut näyttelijä ei kuitenkaan antanut sen liikaa häiritä, ja esitys sujuikin loistavasti!

Laurakin oli mukana ja löysi mielekästä tekemistä:

Ennen juhlan varsinaista ohjelmaa oli torttu- ja kahvitarjoilu, mikä oli erityisesti Lauran mieleen. Joulutorttujen sakarat maistuivat ja niitä pitikin syödä kolmen tortun verran. Isi ja äiti saivat sitten hillot.

Nyt on kaikki joulujuhlat ja esitykset ja pikkujoulutkin juhlittu, enää Saran synttärit ennen varsinaista joulua!

Huomiseen!

Seuraavana vuorossa länsipäädyn kirjastohuone, joka punaisen huoneen ja keittiön tavoin kuului ennen länsipuolen asuntoon.

Samaten kuin keittiössä ja ylipäänsä pohjoispuolen huoneissa, tässäkin huoneessa parasta on maisema.

Työpöydän ääressä Sara tykkää tehdä läksyjä, ja Laura puolestaan tämän tästä asettautuu vihreään nojatuoliin ja tilaa Pipsa Possua televisiosta.

Vihreät nojatuolit on muuten hankittu kirpparilta kympillä vuonna 2006. Ulkonäössä ei ole kehumista, mutta mukavuus on huippuluokkaa!

Huomiseen!

Onkin meidän joulukuusimetsä. Ei meidän oma, vaan allekirjoittaneen enon, josta käytiin tänään valitsemassa kuusi enon ja Saran kummisedän Joelin kanssa.

Kuusen valkkaaminen jäi kuitenkin vähän toissijaiseksi puuhaksi, kun Laura löysi jäätyneen lammen, jonka jäällä piti luistella ja Sara keskittyi keppariratsastukseen.

Lisäksi Sara halusi kuvata uuden, Schleich-joulukalenterista saamansa varsan maasto-olosuhteissa.

Sitten syötiin vähän makkaraa ja ratsasteltiin edestakaisin, kunnes alkoi hämärtää ja oli aika lähteä kotiin. Kyllä se joulukuusikin siinä jossain välissä tuli valkattua.

Ensiviikko onkin sitten Saran viimeinen kouluviikko tälle vuotta.

Huomiseen!

Tällä kertaa vilkaistaan siipirakennukseen, toisin sanoen Saran Schleich-maailmaan.

Siipirakennus on lisätty alkuperäiseen rakennukseen 80- ja 90-lukujen taitteessa, ja tällä hetkellä se toimii enimmäkseen varastona sekä satunnaisena vierashuoneena, koska siihen aikoinaan rakennettu lattialämmitys ei enää toimi.

Talvisin tilassa on pidetty peruslämpöä sähköpattereiden avulla, mutta nyt Sara on perustanut sinne leikkipaikkansa, joten lämpöä pitää olla hiukan enemmän.

Tuossa taustalla näkyy Saran koulussa itse tekemä kirahvijakkara, jonka alla hepat majailevat.

Eri puolille huonetta sitten rakentuu tarvittaessa laitumia tai maneeseja tai esteratoja tai mikä nyt milloinkin sattuu olemaan leikin tapahtumapaikka.

Koska siipi toimii enimmäkseen varastona ja on tavaraa täynnä muutenkin, Saran ei tarvitse korjata leikkejään pois. Remontissa sitten kaikki tietenkin tarvitsee tyhjentää, ja Sara onkin jo murehtinut, että kuka auttaa häntä sitten siivoamaan kaikki lelut ja mistä niille löytyy uusi paikka.

Siinäpä olikin kaikki se (alakerran vessaa lukuunottamatta), mikä remontin jälkeen jää talon itäiseen asuntoon.

Seuraavaksi siirrytään kurkistelemaan länsipäädyn puolelle.

Huomiseen!