Meilläpä on nuha. Sara kävi pyörähtämässä päiväkodissa alkuviikosta, mutta keskiviikosta asti ovat olleet molemmat tyttäret kotona. Nenät vuotavat. Mitään muita oireita ei ole, ja siitäpä olemmekin täällä vedelleet sellaisia johtopäätöksiä, että kyse on allergisesta nuhasta. No, eipä näitä räkäpäitä voi päiväkotiin viedä, joten kotona ollaan.
Eli homma jatkuu samaan malliin, paljoa ei ehdi päivässä pysähdellä. Ulkona ollaan niin paljon kuin vain suinkin voidaan. Viime viikonloppuna kelit olivat vähän viileämmät, mutta mitäpä siitä. Samalla konseptilla.
Olivat päiväkodissa sanoneet, että Lauran pitäisi lusikan käyttöä harjoitella. Totesin, että kyllä se ihan hienosti hiekkalaatikolla lusikoi hiekkaa suuhun, ja kylvyssä kylpyvettä. Mutta keitto ei sitten jostain syystä onnistu…
Vettäkin viikonloppuna satoi, ja sen jälkeen sitä ei sitten ole satanutkaan. Eilenkin paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Kirjaimellisesti: kävelin pihaa ympäri ja etsin pilviä, ei löytynyt yhtään. Onneksi mereltä tuulee, muuten tänne läkähtyis. Sarakin tietää jo, että nurmikkoa pitäisi kastella, että se olisi vihreä. Alkaa näyttää kovasti keltaiselta.
Touhut ja toimet ovat olleet kaikkea sitä, mitä pihalla keksitään. Sara sai uusia katuliituja ja niillä on piirrelty pihalaatat täyteen.
Aika paljon myös ihan vaan juostaan pihaa ympäri, välillä jopa pyjamassa. Meidän nurmikkoa leikkaa robotti, ja niin leikkaa tuota naapurinkin nurmikkoa. Eilen tosin naapurin robotti leikkasi meidän puolella. Jorma sitten ystävällisesti ilmoitti, että teitin robotti on karannut. No, paikkasivat aitauksen, ei kai siinä sen kummempaa.
Näiden parin hellepäivän ohjelmassa on ollut myös melko paljon läträämistä. Meillä tuo ”hiekkalaatikon” toinen puolisko toimii oikeassa tehtävässään eli kahluualtaana.
Sara tykkää uikkarista niin paljon, että eilenkin taisi olla suurimman osan päivästä päällä. Hän muuten vastustaa nappien lisäksi lyhyitä hihoja… emme osaa sanoa miksi. Mutta toki se auttaa näillä keleillä, eipähän tarvitse tahmastella aurinkorasvan kanssa.
Niin ja joo, olihan tällä äidillä synttäritkin tässä. Naureskelin tuossa kuukausi sitten, kun Saran kaveri päiväkodissa kertoi käyneensä ostamassa äidin kanssa isille synttärikakun. Vaaleanpunaisen, tietysti, koska kyllähän nyt isillä pitää pinkki kakku olla. No, Sara oli käynyt isin kanssa ostamassa äidille synttärikakun. Tällainen sieltä tuli:
Aika paljon kermavaahtoa, banaanitäytteellä. Saran paloista piti banaanit noukkia pois, mutta kyllähän se kermavaahto sitten maistuikin. Ja lusikkakin oli ihan asianmukaisissa hommissa.
Tässä me nyt sitten yritetään syödä kakkua ja kaikkea muutakin pois jääkaapista, Suomen reissu kun on ihan nurkan takana. Sara ja isi menivät vielä näin lauantain kunniaksi avustamaan vähän kaveria muutossa, ja loppupäivän ohjelmassa on todennäköisesti läträämistä. Laura tajuaa välillä vähän huilata varjon puolella, Sara ei juurikaan.
Ai niin, ja on meidän insinööri onnistunut tällaistakin rakentelemaan:
Että pois alta vaan, Burj Khalifa. Juokseminen, hyppääminen ja puhuminen on Lauralla vielä vähän niin ja näin, mutta kyllä torninteko onnistuu.
Täällä me nyt sitten hikoillaan, sekä helteestä, että pakkaus- ja siivoushommista. Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, tiistaina seilataan Suomeen. Sitä ennen saadaan varmaan vähän salamaukkoja (niin kuin Sara sanoo) hellettä karkottamaan. Onneksi.
Rattoisaa viikonloppua kaikille!