Syksy tekee tuloaan, mutta tässäpä vielä näitä kesäkuvia… viimeiset pari viikkoa täällä meillä Viimsissä ovatkin sujuneet yllättävän jouhevasti, Laurankin päiväkotielämä on päässyt ihan kunnolla alkamaan, ja hyvin on mennyt. Mutta, niitä kesän kuvia…
Kesäkuun loppupuolella perhe Tuomainen matkusti Suomeen, ja siellä viivyttiin hyvästi elokuulle. Mahtuihan siihen kaikenlaista… paljon hellettä, muun muassa. Suurimmaksi osaksi kesä vietettiin Lapualla ja Porissa, Oulussakin piipahdettiin, ja Kangasalla vielä viimeiseksi, siinä vaiheessa kun kesäflunssaa oli jo podettu muutama viikko. Tuo viheliäinen köhä onkin sitten kiusannut meitä kaikkia viikkotolkulla. Jormaa pisimpään, eli aina vaan.
Porissa helteestä nautittiin erityisesti Kirjurinluodolla.
Laura vesipeto kävi vähän uiskentelemassakin. Huomaa Susanna-äidin vanha uikkari suoraan 80-luvulla.
Sarasta kuvat ovat usein tämäntyyppisiä. Meni jo.
Oli meillä sadepäiviäkin. Lapualla rankkasateen jälkeen pantiin hetikohta kumpparit jalkaan ja lähdettiin kokeilemaan kuinka niillä pärjää lätäköissä!
Hyvin toimivat kumpparit! Lauralla tosin kastui yleensä jokin muukin paikka, kuin kumpparit. Lätäköistä saatiin nauttia vain lyhyitä hetkiä: parin tunnin jälkeen janoinen maa oli ne jo nielaissut, ja kohta helteet jo jatkuivat.
Lapualla kesän ohjelmassa oli paljon riippukeinussa heilumista. Lapsille ei ole vielä se riippumatossa lepäämisen hienous auennut, vaan siinä roikkuminen oli enemmän toiminnallista.
Mutta säällä kun säällä matossa oli mukavaa! Sijainti ison pihlajan alla tarjosi mukavasti varjoa helteellä ja sateensuojaa sateella.
Keinu oli sillä tavalla strategisesti aseteltu, että laidan yli muksahtava ei korkealta pudonnut. Ja kyllä sieltä pudottiinkin, etenkin Sara, useita kertoja päivässä.
Heinäkuun alussa koitti perinteinen muuttohaukkareissu, tänä kesänä Ouluun. Matkalla pysähdyttiin Tauvossa Siikajoella, ja molemmet tytöt pääsivät tuulettumaan ja kastamaan varpaita merivedessä.
Ja sitten, vähän reilun viikon ajan äiti Tuomainen kaahaili oman elämänsä rallikuskina sorateitä (silti, ainoastaan yksi rengastrikko) ja taaplasi lumikengissä helteisillä soilla. Ja löytyihän niitä haukkojakin sieltä. Nämä eivät ihan vielä lentäneet, tosin kuvassa lentää kyllä jotain muuta!
Seuraavat sata kuvaa ovatkin sitten soilta, mutta niitä en ehkä kuitenkaan tänne blogiin lisää. Palaamme kesäkuviin kunhan kerkiämmä. Hyvää viikonloppua!
Kiitos päivityksestä 😊Tuli niin ikävä noita menneitä kesäpäiviä, tuntuu, että niistä on jo ikuisuus🤔
Hyvä kuulla, että arki taas rullaa. Terveiset kaikille🥰
Luin tämän autossa matkalla Hesasta Lapualle noin viikko sitten ja pimenevässä illassa oli niin kesä kukkeimmillaan. Kommentit jäivät tekemättä, joten ajatuksia menneestä tässä ja nyt. Kuviin oli päässyt myös rakas Neffi, joka tänään lähti luotamme pois. Katselin omiakin kuvia ja iltakävelyt Härsyläntiellä Neffin kanssa on onneksi tehty muistoihin ja kuviin, joissa tuhansia sanoja enemmän läsnä sitä lämpöä ja iloa mitä kesä oli. Kesä, jonka kerran elää sain…