Köhäisiä terveisiä

 

Vähäoireinen mutta sitkeä köhä vaivaa puolta perheestä. Yllättäen allekirjoittanutta kaikista eniten, seuraavaksi Lauraa, joka on ollut tämän viikon poissa päiväkodista ja hiukan myös Saraa, joka oli maanantain kotona. Mutta kun tieto tuli tiistaiaamun liikuntatunnille suunnitelluista juoksuharjoituksista, oli selvää että kouluun on päästävä.

Se liikuntatunti pidettiin rannalla, ja kivaa oli kuulemma ollut.

Viikonloppuna Sara oli leikkimässä Emily-ystävän kanssa ja Lauran kanssa harjoitettiin kevyttä ulkoilua:

Kiikkuminen on kivaa, hiekkalaatikolla tonkiminen on kivaa, vaatteiden vaihtaminen ei ole kivaa. Kuvista huolimatta viikonlopun keli oli sateinen, ja Lauran kanssa ulkoiltiinkin kunnon rankkasateessa, mikä saattoi edesauttaa köhän pahenemista. Mutta eipä neidillä ole hetkeen ollutkaan niin hauskaa, juosta ympyrää ja seisoa suu auki pyydystämässä sadepisaroita, ja sitten läträtä kuralätäkössä. Kauaa ei siitä ilosta voitu nauttia, vaan ilkeän äidin piti kantaa huutava ja potkiva Laura sisälle vaatteidenvaihtoon. Siitä pettymyksestä selviäminen kestikin sitten jonkin aikaa.

Kaikenkaikkiaan kelit ovat vaihdelleet aurinkoisesta kaatosateeseen. Hyvistä keleistä eritoten on nautittu:

Juomalla kaakaota terassilla, esimerkiksi, tai yleisesti ulkoillen.

Sateiden myötä keltainen pihanurmikin osoittaa hiukan vihertymisen merkkejä.

Syksyn tuntua on silti jo ilmassa, ja olohuoneen sekä keittiön ikkunoista siivouksen lomassa on havainnoitu lintujen syysmuuton alkaneen. Sara sai syksyn sateita varten uuden (käytetyn) sadeasun, ja kylläpä olikin vaatevastaavalle melkoinen yllätys, kuinka hieno se olikaan. Siihen pitää pukeutua aina, kaikilla keleillä. No, onneksi noita sateitakin on aivan varmasti vielä luvassa. Kuvassa pelkkä takki, housuja ei sentään auringonpaisteeseen laitettu.

Ettei kunto pääsisi notkahtamaan, Sara vähän jumppaa puistossa. Teinipoikien koripallopelikin kiinnosti kovasti, mutta todettiin sitten yhdessä, että eskarilaiset ovat sellaiseen menoon vielä liian pieniä.

Viikonloppuna myös lauantaina on koulua, ja se vasta ihmetyttääkin eskarilaista, joka on juuri oppinut, että viikonloppuisin ei koskaan ole koulua. Paitsi sitten joskus. Oppia ikä kaikki.

Tänään keskiviikkona Laurakaan ei ole enää juurikaan köhinyt tai niiskuttanut, joten sormet ristissä toivomme, että torstaina päästäisiin taas kiinni normaaliin arkeen. Ja sitten vaan sateita odottelemaan.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!