Tällä kertaa kurkistetaan kodinhoitohuoneeseen, joka on jatkuvassa luovan kaaoksen tilassa.
Siellä vaatteet odottavat pääsyä pyykkiin, korjaukseen tai seuraavalle käyttäjälle ja paljon kaikkea muutakin tavaraa odottaa pääsyä ties minne.
Kodinhoitohuoneesta on kulku kylpyhuoneeseen ja tuoli onkin varattu Lauran kylpyhetken (joka saattaa venähtää parituntiseksi) valvojalle.
Tarkkasilmäinen saattaa havaita myös kiikarin tuolla yläkaapin päällä. Se ei ole siellä tallessa, vaan jäänyt muistuttamaan niistä ajoista, jolloin allekirjoittaneen isä vielä eli ja piti haukkahäkiksi kutsuttua ansaa (rengastustarkoituksessa) pyynnissä naapurin pellolla. Silloin aikoinaan tämä talo oli paritalo, ja tämän puolikkaan ainoat länteen antavat ikkunat olivat nuo kaksi luukkua tuossa. Isä siis kiipesi tason päälle kiikaroimaan, oliko ansassa haukkaa. Kiikari oli jo silloin vanha, kakkoskiikariksi alennettu, ja siihen kaapin päälle se sitten isän viimeisen tarkistuskiikaroinnin jälkeen jäi.
Kodinhoitohuoneessa säilytetään toistaiseksi myös Lauran vaatevarastoa, joka kärsivällisesti odottaa, josko joskus tulisi päivä jolloin neiti kaipaisi vähän vaihtelua univormuunsa. Näitä mekkoja Meea kävi jo tarkastelemassa kriittisellä silmällä, vaikka kokoon 116 on hänellä matkaa vielä parisen vuotta.
Sitä ennen odotetaan, että Laura kasvaa siitä ohitse. Ja sitten varmaan hankitaan uudet mekot tuohon roikkumaan ja odottamaan.
Huomiseen!