Syksyisiä kuulumisia

 

Meidän syyskuu alkoi pikavisiitillä Etelä-Pohjanmaalle, missä osallistuimme allekirjoittaneen isotädin hautajaisiin. ”Osallistuimme” lienee suureellinen ilmaisu, koska Laura poistettiin kappelista vanhempien toimesta jo ennen seremonian alkua ja Sara sen jälkeen, kun kukkien laskusta muodostui hänelle kerta kaikkiaan liian surumielinen tapahtuma. Tytöt jatkoivat sitten isin kanssa takaisin mummolaan, kun äiti jäi edustamaan perhettä muistoseuroissa.

Visiitti oli pikainen: perjantaina koulun jälkeen täyttä höökiä Lapualle ja sunnuntaina takaisin. Paitsi että auto-ongelmien takia emme ajaneet täyttä höökiä, kumpaankaan suuntaan. Jorma voi kaikille halukkaille pitää esitelmän öljynpainesensorista.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja rutiinilla vedettiin tämäkin reissu, myös perheen pienimmäinen.

Ja maanantaina päiväkotiin ja eskariin. Tiistaiaamun liikuntatunnille kehotettiin tuomaan mukaan omat keppihevoset mahdollisuuksien mukaan, ja Saran ratsukko olikin komea ilmestys:

Ainoa keppari, kuulemma, muut olivat ratsastaneet sählymailoilla. Jostain syystä nämä Saran kuvat sitten päätyivätkin koulun Facebook-sivulle.

Tiistai-iltana oli äiti Tuomaisen vuoro käydä tutustumassa kouluun vanhempainillassa. Ja mikäli ette ole vielä koulun netti- tai naamakirjasivuilla käyneet ihailemassa, tässäpä kuva rakennuksesta:

Ja ikkunoistahan lapsukaiset näkevät meren. Tuohon rantaan on ilmeisesti rakenteilla vielä kaupungin leikkipuisto, että hienot ovat puitteet. Tosin, kovasti tuuliset. Eskarin opettaja painottikin, että vaatetta, vaatetta lapsille mukaan, kun ulkonakin olisi tarkoitus olla aina kun mahdollista.

Vanhempainilta oli samalla kahden kympin pyöräilyreissu allekirjoittaneelle, ja vastatuuleen sotkiessa noin 200 metriä ennen koulua mietin, pääsenkö ikinä perille. Mutta silti, mikäs näissä maisemissa poljeskellessa.

Ihan ilman tautejakaan tässä ei olla pärjäilty, joten tiistaisen pyöräilyreissun jälkeen allekirjoittanut onkin ottanut kaksi päivää lepoa. Laura oli yhden päivän tarkkailussa kotona, mutta palasi päiväkotiin kun oireita ei ollut nimeksikään.

Päiväkotihommelit sujuvat kuulemma oikein mallikkaasti, ja kuvista päätellen pikkuneiti on jopa onnistuneesti piirtänyt ja askarrellut.

Sitruunalla maalatessa maalausväline oli kuulemma käväissyt vähän suussakin, mutta mitäs pienistä. Muovailuvahaakin on kotona maistettu jo moneen kertaan.

Kelit ovat toistaiseksi olleet vielä melko lämpimät, vaikka kyllä se syksy ilmassa puhaltelee. Kuivuus vaivaa täällä, nurmikko on keltainen ja omenoita on turha odotella. Tyrnimarjasato on toisen pensaan osalta hoideltu harakoiden toimesta, yritän tässä nyt sitten pitää puoliani että edes yhteen smoothieen saisin marjat omasta puskasta.

Pientä säätöä ja sählinkiä, mutta näyttää siltä, että tämä elämä tästä asettuu uomiinsa tänäkin syksynä. Hyvää loppuviikkoa kaikille!