Täällä ei kevät etene sen enempää kuin Suomessakaan. Muuttolintuja sentään on joka paikka täynnä, ja Laura löysikin lähiojasta sinisorsapariskunnan, jota sitten yritti saada kiinni. Eihän siitä mitään tullut, eikä sorsia edes pelottanut sen vertaa, että olisivat viitsineet lähteä lentoon. Lyllersivät tai uivat vain aina pari metriä takaa-ajajan edellä.
Lopulta oli pakko luovuttaa. Onneksi trampalla pomppiminen auttaa kaikkiin murheisiin.
Myös suklaamunat piristävät kummasti. Viime yönä oli pääsiäispupu piilottanut koko joukon suklaamunia ympäri taloa, ja Saran aamupäivä kuluikin niitä etsiessä.
Tänään ohjelmassa on pashaa ja mämmiä, maanantaina ja ehkä huomennakin Sara tapaa kavereita. Tiistaina seilataan takaisin Suomeen.
Kevät ei ainakaan täällä meillä etene, vaikka lumista ei ole enää tietoakaan. Hanhetkin ovat saapuneet, ja kiurun laulua kuuluu jo.
Ja huomenna onkin sitten jo huhtikuu! Koska keskiviikot ovat meidän perheessämme kiireisiä, juhlimme Lauran synttäreitä jo sunnuntaina.
Ohjelmassa oli kakkua ja donitseja, kuten viime vuonnakin.
Muuten sunnuntai kului rauhallisissa merkeissä, toisin kuin lauantai, jolloin reissasimme Jämijärvelle katsomaan allikkolähteitä ja patikoimaan Hämeenkankaan harjumaastoon.
Reissu meni kaikin puolin hyvin, ja lähteet olivatkin todella hienoja.
Lähteiden ihmettelyn jälkeen patikoitiin hienossa kangasmetsässä paistamaan nakkeja. Menomatka sujui lähestulkoon juoksujalkaa, Sara varsinkin viiletti pitkin helppokulkuista metsää kepparinsa kanssa.
Nakinpaistopaikallakaan nuoriso ei ehtinyt istuskella, vaan hääräsi omiaan metsässä.
Nakki- ja eväsleipätankkauksen jälkeen lähdettiin paluumatkalle, joka sitten laahustettiinkin etanan vauhtia hiukan jo väsyneillä jaloilla. Kotiin päästiin myöhään mutta onneksi sunnuntaina sai nukkua pitkään.
Nyt ohjelmassa on pari päivää arkista aherrusta ja sitten lähdetäänkin pääsiäisen viettoon Viroon.
Keli jatkuu keväisenä, vaikka öisin onkin vielä viileää. Laura potkulautailee innokkaasti ja Sarakin potkulautaili tänään kouluun, vaikka hiekoitushiekka pyörätiellä haittasikin vielä vähän menoa.
Lauantaina käytiin metsäretkellä läheisellä käräjäkivellä.
Kivi on pienille tytöille sopiva kiipeilypaikka
Metsässä ei ollut enää lunta, mutta kauriin jäännökset siellä oli. Paljoa ei ollut saaliseläimestä jäljellä, mutta menimme ripeästi ohi kuitenkin, jos vaikka jollakulla oli vielä ateria kesken!
Meidän ateriamme oli kaasukeittimellä paistetut lätyt, eikä niistäkään jäänyt mitään jäljelle, vaikka allekirjoittanut oli ekaa kertaa lätynpaistohommissa maastossa.
Reissun jälkeen onkin sitten arvuuteltu, mikä suurpeto liikuskelee aivan takapihan tuntumassa. Allekirjoittaneen arvaus on ilves, sellaisia on tiettävästi Lapuan alueella liikkunut. Jorman ensimmäinen veikkaus oli susi, Mumman karhu, mutta kaikki oltiin sitä mieltä, että ahma se tuskin on.
Arvoitus ei ehkä ratkea koskaan, joten hiukan jäi harmittamaan, ettei sitä lunta ollut edes sen vertaa, että olisi yksi jälki löytynyt.
Retkellä oli kuitenkin kivaa, ja sen verran äänekästä porukkaa, että ilvekset sun muut pysyivät varmasti kaukana.
Talvi taitaa olla tältä erää taputeltu, ainakin täällä meilläpäin lumi sulaa kohinalla. Laura kaivoi potkulaudan esille heti kun kujan keskellä näkyi pieni soiro asfalttia, ja tänään ihmeteltiin yhdessä tramppaa, jolla ei voi pomppia, koska se on ”rikki”. Tramppahan teki Hannes-myrskyn avustuksella pienen voltin, ja siinä rytäkässä suojaverkko hajosi. Uutta ei ole ehditty vielä kiinnittää.
Mutta kerkesimme me vähän pääsemään siihen oikeankin talviurheilun syrjään kiinni. Lauralle ostettiin oma luistelutuki, ja kertaalleen tytöt ehtivät käydä isin kanssa koulun pihalla luistelemassa. Lauralla ei vielä potku suju, mutta tasapaino pitää hyvin, kunhan joku vain antaa vauhtia!
Pulkkamäessäkin tietysti käytiin, ja Laura osasikin jo tottuneesti suunnistaa rinteiden sivustalla sijaitsevasta pulkkamäestä rinneravintola Kerkkään syömään ranskiksia!
Sara oli tänään koulun mukana laskettelemassa, ja sääennusteen mukaan vaikuttaa siltä, että viime hetkillä ehtivät. Mutta tänään sää suosi ja kuulemma rinteetkin olivat hyvässä kunnossa
Laura sai pienen ensikosketuksen perinteiseen hiihtoon päiväkodissa, ja hyvin oli sujunut.
Laura vaikuttaa kaikin puolin innokkaalta talviurheilijalta, joten ennen ensitalvea on huolehdittava varusteet kuntoon, jotta päästään heti alusta kunnolla vauhtiin.
Sara on ottanut talvilajit jo ihan hienosti haltuun, seuraavaksi sitten vähän vipinää kinttuihin ja lisää vauhtia, sekä jäällä että rinteessä. Onneksi jäähalli on vielä hyvän tovin auki, vaikka kevät ulkona tulisikin.
Ja olihan tässä tosiaan se hiihtolomakin, joka poikkeuksellisesti vietettiin kotosalla. Onneksi alkuviikosta Lapualla vierailivat pikkuserkut Matilda ja Olavi, ja loppuviikosta serkut Leevi, Eemil ja Meea, joten tylsää hetkeä ei päässyt lomallakaan syntymään. Pienestä kiireen tunnusta kertonee myös valokuvien puute.
Hiihtoloman jälkeen Jorma lähti viikoksi Viroon, ja perjantaina Sara lastattiin Seinäjoella junaan, jolla hän matkusti Helsinkiin asti ihan yksin. Matka meni kuulemma hyvin eväiden ja parin kirjan parissa, ja perillä isi oli vastassa.
Sara sai siis leikkiä koko lauantain ja vähän sunnuntaitakin Emily-ystävän kanssa.
Seuraavaksi sitten varmaan pistetäänkin sukset pakettiin ja ryhdytään korjaamaan trampan suojaverkkoa. Ja sittenhän se kohta onkin jo pääsiäinen.
Talvi jatkuu oikeinkin talvisena, joenjäälle pääsee hiihtämään ja sitä pitkin voi kulkea koulusta kotiin.
Lauran päiväkotiryhmä kävi taas villasukkakävelyllä, ja kiitos Anja-tädin, Laurallekin löytyi neljät villasukat jalkaan!
Laura kuvassa ainoa, jonka naamaakin hiukan näkyy
Viime viikonloppuna tytöt olivat Jorman kanssa Helsingissä, kun allekirjoittanut istuskeli kuuntelemassa lintuaiheisia luentoja rengastajakokouksessa. Sunnuntaina junailin hakemaan tytöt Helsingistä kun Jorma lähti Viroon paperiasioita hoitelemaan.
Junamatka Helsingistä Lapualle sujui oikein hyvin, paitsi että ennen Seinäjokea tapahtui tekninen vika ja siinä sitä sitten seisottiinkin seuraavat pari tuntia. Onneksi molemmilla tytöillä oli omat iPadit mukana.
Kuluneen viikon Jorma oli Viimsissä ja me tyttöjen kanssa Lapualla suorittamassa tätä normaalia arkea.
Saran oli tarkoitus päästä ystävänpäivän kunniaksi pitkästä aikaa ratsastamaan Karkki-ponilla, mutta pakkasen takia tunti jouduttiin perumaan. Pettymys oli sen verran suuri, että häthätää etsittiin lähistöltä korvaava tunti, joka löytyikin Tiinan tallilta Seinäjoelta.
Sara ja Aira-poni
Tunnin piti olla talutustunti, ja allekirjoittanut olikin täydessä iskussa valmiina hommiin, mutta tunnin alkaessa ilmeni, että kellään muulla ei ollutkaan taluttajaa. Ensialkuun kävelin Saran ja Aira-ponin vierellä, mutta lopulta totesin, että olen siinä enemmän tiellä kuin apuna.
Aira ja kaikki muutkin ponit olivat kilttejä ja kävelivät toistensa perässä ilman sen suurempaa ohjastamista, joten Sarallakin ratsastus sujui oikein hyvin.
Ainoastaan kova jännitys haittasi suoritusta. Tunnin jälkeen Sara totesikin, että hän haluaa mennä vielä talutus-tunnille. Onneksi niitäkin on nyt näköpiirissä, sekä Karkki-ponilla, että Kojolan tallilla, missä Sara jo käykin torstaisin hevostaitokerhossa.
Kelit ovat olleet viime aikoina ihanan talvisia ja tänä viikonloppuna niistä otettiin sitten kaikki irti.
Lauran päiväkotiryhmä luisteli perjantaina, mutta Laura, joka ei ole koskaan luistellut, ajeli pulkalla jäätä ympäri ja ihmetteli luistelijoita. Ruokailuun mentäessä Lauraan oli iskenyt selittämätön kiukku, ja vaikka sitä päiväkodin tätien kanssa puitiin kotiin lähtiessä, syytä ei kukaan keksinyt.
Illalla kotona Laura sitten laittoi jalkaansa eteisessä lojuneet luistimet, kokoa 40. Totesimme, että kiukun syynä saattoi olla se, että Laura ei ollut päässyt muiden mukana luistelemaan. No, Saran vanhat luistimet jalkaan ja pihalle, meillähän on koko piha tukevasti jäässä. Illalla heti kokeiltiin vähän ja lauantaina jatkettiin.
Isi auttaa
Saralle oli jo aiemmin hankittu Torista käytetyt laskettelusukset, ja sunnuntaina piti sitten päästä niitä testaamaan Simpsiönvuorelle. Monot ja kypärä vuokrattiin vielä, ja sitten menoksi.
Alkuun jännitti ja ahdisti ja kiukutti, mutta siitä se sitten taas lähti sujumaan oikein mallikkaasti. Ei yhtään kaatumista eikä törmäystä, eikä edes hissin ala-asemasta ohi laskemista.
Sillä välin kun me ahersimme Saran kanssa laskettelurinteessä, oli Laura taas ahertanut kotipihan luistinradalla isin kanssa. Vielä on tekniikka vähän hakusassa mutta intoa ainakin piisaa.
Reippaan urheilun jälkeen suunnattiin rinneravintola Kerkkään syömään ja sieltä vielä hampurilaisia ja makkaraperunoita sulattelemaan pulkkamäkeen.
Jorma ja Sara kömpimässä pystyyn laskun jäljiltä
Laura ei mäkeä laskenut, vaan kiipeili mieluummin pulkkamäen ympäristön metsässä, ja hauskaa oli, vaikka viereinen laskettelurinne kovasti vetikin puoleensa.
Kotiinlähdön aika
Niin urheilullinen oli tämä sunnuntaipäivä, että kotona Laura kömpi omatoimisesti kahdeksalta sänkyyn peiton alle ja nukahti.
Sara ehti vielä vähän ahdistella huomista maanantaita ja päälle kaatuvia kouluhommia, mutta luultavasti nekin näyttävät hiukan valoisammilta hyvin nukutun yön jälkeen.
Viikonloppu on sujunut talvisen rauhallisesti ulkoilun merkeissä. Lauantaina käytiin tarkistamassa Simpsiön hiihtokeskuksen pulkkamäen tilanne, ja se olikin huomattavasti parantunut viikontakaisesta.
Viikko sitten pulkkamäki oli lumetettu täyteen kumpareitaEilen kumpareet oli poissa ja pulkkamäki parhaimmillaan
Lauraa ei tosin pulkkailu jaksanut kiinnostaa, vaan enemmän houkutti metsässä ja jäätyneissä ojissa samoilu.
Pulkkailun/ojissa seikkailun jälkeen mentiin lounaalle paikalliseen ravintola Kerkkään, ja Laura viihtyikin siellä niin hyvin ettei olisi halunnut lähteä pois ollenkaan.
Sunnuntaina sitten kun oli aika suunnata pienelle patikkaretkelle, Laura ei halunnut verhoutua haalariin. Pieni epäilys oli siitä, että Laura olisi halunnut suunnata taas Kerkkään syömään ranskiksia. Lopulta, kun oltiin jo metsässä, isi sai puettua Laurallekin haalarin päälle ja sitten se polulla kiitäminen olikin taas jo ihan mukavaa.
Lumensyöntitaukoja piti pitää tasaisin väliajoin.
Puolivälissä pysähdyttiin laavulle paistamaan makkaraa ja ulkoiluttamaan Saran hevosia, jotka olivat matkustaneet metsään repussa.
Paluumatkakin jaksettiin ihan mallikkaasti, vaikka jaloissa alkoikin jo vähän painaa, eikä päivänvaloakaan ollut yhtään ylimääräistä minuuttia.
Kotona sitten syötiin Runebergin torttuja ja donitseja nimppareiden kunniaksi.
Torstai on toivoa täynnä, vai oliko se sittenkin touhua? Laura aloitti aamunsa verikokeella mikä meni kaikin puolin hyvin ja aikataulussa, niin että labrareissu oli ohi jo ennen yhdeksää.
Jorma kömpi takaisin peiton alle valvotun työyön jäljiltä ja Sara lupasi pyöräillä itsenäisesti kouluun, ettei isiä tarvitsisi herättää vahtimaan Lauraa.
Pikku yksityiskohta tuli mieleen lähdön päällä: luistimet pitäisi saada mukaan. No, ei muuta kuin luistimet lujasti kiinni tarakalle, kypärä kiinni reppuun ja menoksi.
Talvipyöräilijä ehti hävitä näkyvistä ennen kuin kuvaaja pääsi asemiin keittiön ikkunaan.
Kun pyöräilijä oli saatettu matkaan, allekirjoittanut palasi sisälle ja löysi vessasta tällaisen näyn:
Lauralla oli hetki omaa aikaa.
Kello alkaa lähennellä yhtätoista, mutta siellä tämä pienempi sankari edelleen hääräilee vessassa. Hiusharja on pesty, pumpulipuikkoa maisteltu ja peiliin höngitty, hampaitakin vähän harjailtu. Isin hiustenpoistaja ja kuumemittari olivat mielenkiintoisia, mutta ne poistettiin harmillisesti valikoimasta.
Mielenkiinnolla odotan, minkälaista ohjelmaa hygienisti keksii loppupäiväksi. Saralla sentään on illalla vielä heppataitokerho Kojolan tallilla (löytyy muuten facebookista).
Kosolan talo sijaitsee Lapuan keskustassa Lapuanjoen rannalla
Syy tähän on se, että Kosolan talossa vietettiin tänään Saran 9-vuotissynttärit, teemana aarteenmetsästys. Mikäs sen parempi paikka etsiä aarretta kuin valtava pohjalaistalo.
Kahvi ensin, Sara puhaltaa kynttilänSinisessä huoneessa oli avain piilossaSalongin lattialla kootaan palasina löytynyttä karttaaAarre löytyi lopulta, kolikoita ja karkkia
Päivänsankari oli tyytyväinen synttäreihinsä ja Laurallakin oli kivaa kun sai juoksennella huoneesta toiseen ja leikkiä ilmapalloilla.
Aarteenmetsästyksessä ratkaistiin arvoituksia seuraavan vihjeen löytymiseksi. Osaatteko ratkaista?
