Seuraavaksi on vuorossa yläkerran komero. Sitä luulisi, että pienessä, katon lappeen alle rakennetussa komerossa ei olisi mitään ihmeellistä.
Mutta kuten kuvasta näkyy, komero toimii paitsi erinäisten vaatteiden ja muiden tavaroiden varastona, myös tallina.
Kolme hevosta (yksi hevonen, kaksi yksisarvista) on jäänyt pysyväisluonteisesti asustelemaan komeroon sen jäljiltä, kun Sara ja Meea-serkku leikkivät tallia muun muassa täällä komerossa viimeksi kun Säipän poppoo oli vierailulla. Onneksi porkkanoita riittää.
Mikälie tässä komerossa niin viehättää, mutta kokemus on ylisukupolvinen. Allekirjoittanut on itse erään sukulaistytön kanssa viettänyt lukemattomat illat leikkimässä tässä samassa komerossa, ja se oli silloin paljon enemmän täynnä tavaraa.
Tämä keskeinen näkökulma täytyy tietysti muistaa remontissa, ettei tärkeää leikkipaikkaa vaan mennä liiaksi pilaamaan!
Seuraavaksi kurkistetaan Saran ja Lauran huoneen viereiseen, eli Suskin ja Jorman huoneeseen.
Siitä ei paljoa muuta sanottavaa löydy kuin että tämän siistimmäksi se ei muutu, yleensä lattialla lojuu villasukkia ja Jorman housuja, ja nojatuolille kasaantuu allekirjoittaneen vaatteita.
Ikkunasta näkyy pihapuita ja peltoja ja jos oikein tarkasti katsoo, pellon takana Lapuan joki. Ja jos oikein tarkasti valitsee kulman ja lehdettömän vuodenajan, näkyy ikkunasta (myös tyttöjen huoneesta) Saran koulu. Sinne pääsikin ennen vanhaan talvisin kätevästi tuosta peltojen poikki ja joen yli.
Nykyään ei meinaa joki enää kunnolla jäätyä, mutta pidetään nyt kuitenkin peukkuja tälle talvelle.
Tässä joulukalenterissa kurkistetaan joka päivä yhteen Tuomaisten nykyisen residenssin, Syreenikuja 5:n huoneista (tahi ulkorakennuksista tai piha-alueista, ei meillä ihan 24 huonetta ole). Talo on vanha ja huonokuntoinen (myös sotkuinen) mutta mikäli pankki sen meille suo, aloitamme remontin ensikesänä.
Ensimmäiseksi kurkataan Saran ja Lauran huoneeseen, joka oli myös allekirjoittaneen huone lapsuudessa.
Huone on pieni ja vinokattoinen, hämärä aina paitsi kesäaamuina, eikä onneksi juuri koskaan liian kuuma.
Kello on paljon, Laura on jo peiton alla odottamassa iltasatua.
Molemmat tytöt ovat tarkkoja pussilakanoistaan: Laura haluaa nukkua mumman varastoista löytyneellä silkkilakanalla ja Sara puolestaan allekirjoittaneen yli 30 vuotta vanhalla violetilla lakanalla.
Sara valitsee sukkia huomiselle.
Myös kuvassa näkyvä vaaleanpunainen lattiatyyny on yli 30 vuotta vanha ja sen on itse kutomastaan poppanasta tehnyt Saran äidinisänäiti. Hyllyssä suhteellisen hyvässä järjestyksessä ovat Saran vaatteet ja barbit, Scleich-hevosten maailma sijaitsee muualla ja esitellään joku toinen päivä.
Hyvin ovat tytöt mahtuneet samaan huoneeseen, joskin Sara odottaa jo innolla remonttia ja omaa huonetta. Saa nähdä, minkälaisen värimaailman neiti sitten ikiomaan huoneeseensa valitsee!
Lunta tuli ensin vähän, ja sitten sitä tuli ihan paljon, niin paljon, että voidaan tilannetta kutsua jo oikeaksi talveksi. Lauran haalariongelmatkin loppuivat siihen kun ikkunasta näkyi valkoinen maailma.
Kyllä sitä jo odotettiinkin. Kaikenlaista kuuraa ja riitettä oli ensin, ja Lauran mielestä sekin oli lunta ja sitä piti tutkia ja ihmetellä ja vähän maistaakin.
Hetken aikaa lämpötila meni edestakaisin nollan molemmin puolin, joten välillä lätäköt olivat jäässä, välillä eivät. Lauralle tosin kelpaa hyvin kumpi vaan olomuoto!
Lauran kanssa on nyt vihdoin ja viimein päästy Eskoon eli erityisen tuen asiantuntijapalveluiden asiakkaaksi, ja takana on jo kolme käyntiä psykologilla. Sieltä pitäisi sitten ennemmin kuin myöhemmin tupsahtaa kuntoutussuunnitelma, jonka pohjalta aletaan etsiskelemään ainakin puheterapeuttia.
Saran elämä on ollut kiireistä koulussa ja harrastuksissa suhatessa. Pakkasten myötä hänkin vaihtoi talvitakkiin ja polkupyöräkin on renkaidenvaihdossa. Kepparihommat ja ihan oikeatkin ponihommat jatkuvat talvikeleissä.
Lauran kanssa tehtiin ensimmäinen pulkkareissukin, joka venähti ehkä astetta liian pitkäksi, mutta tulipahan testattua hyvä rekireitti, joka lähtee ihan kotipihasta.
Päiväkodissa Lauralle sattui pieni talvinen takaisku, kun kieli jäätyi kiinni lyhtypylvääseen. Onneksi hoitajat olivat lähellä ja ehtivät hakea lämmintä vettä niin, että kieli saatiin ehjänä irti. Toivotaan, että vahinko auttaa tässäkin asiassa viisastumaan.
Sisätiloissa kotona puolapuut on vihdoin kiinnitetty, ja niissä onkin ahkerasti kiipeilty varsinkin silloin, kun joogaliina on varattuna. Sara on rakentanut itäsiipeen kokonaisen Scleich-tallin ja välillä vähän murehtinut, mihin se siirretään sitten, kun remontti tulee. Ja ehkäpä se remonttikin sieltä tosiaan tulee, ainakin kuvia on piirrelty ahkerasti viime viikkoina.
Nyt sitten pidetään peukkuja, että ennusteiden lupailemat suojakelit eivät kestäisi kauaa ja talvi pysyisi, tai tulisi ainakin pian takaisin. Ainakin allekirjoittanut pitää sormia ja varpaita ristissä siinä toivossa, että tänä talvena päästäisiin taas joen jäälle hiihtämään ja luistelemaan.
Syyskuun lopussa viimein puitiin rypsi naapurin pellosta. Laura huomasi heti aamusta että hei, siellähän on baana vapaana, ja sitten mentiin. Yhdeksän kilometriä käveltiin siksakkia peltoja pitkin, ja seuraavana päivänäkin vielä kolme. Ja löydettiinpä siinä sitten yksi tammentaimikin lähimetsästä. Ennustan, että kymmenen vuoden sisällä alkavat metsät näyttä erilaiselta täällä Lapuallakin.
Eikä tammi ole ainoa ennennäkemätön laji tässä lähiympäristössä. Pari viikkoa tammen löytymisen jälkeen löytyi ihan meidän omalta pihalta punakoiso, siis erittäin myrkyllinen kasvi. Se sai tietysti häädön, mutta kyllä mietityttää, mitä kaikkea ilmastonmuutos vielä tuokaan tullessaan.
Lokakuun puolivälissä koitti vihdoin kauan odotettu syysloma. Laura vaan ei millään meinannut ymmärtää että yhtäkkiä onkin joku aikataulu ja kiire, kun yleensä on ihan hyvin aikaa jäädä päiväkodin viereisiin metsiköihin kuljeskelemaan ja etsiä mahdollisimman isoja lätäköitä, mistä milloinkin.
Matkaan päästiin lopulta, ihan ajoissakin, mutta Tampereella onnettomuus tukki koko kaupungin, eikä lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin soittaa Tallinkille ja siirtää laivamatka myöhemmäksi. Myöhästymisen takia pysähdyimme Tiiriön ABC:lle syömään, ja siellä iso leikkialue ja värikkäät muoviläpyskät osoittautuivatkin koko automatkan kohokohdaksi.
Lopulta päästiin laivalle, missä koko porukka kömpi hyttiin nukkumaan kahdeksi tunniksi, kunnes Tallinnassa ajettiin unenpöpperössä Viron kotiin ja mentiin uudestaan nukkumaan.
Virossa Saralla oli suunniteltuna tapaamisia ystävien kanssa, ja Lauralle oli tietenkin tärkeintä päästä rentoutumaan omassa pallokylvyssä sekä pomppimaan parhaista parhaimmalle omalle trampalle.
Saralla oli tietysti mukana myös heppafiguurit, jotka pääsivät myös Viimsin kodin pihalle ulkoilemaan.
Neljä päivää Virossa kului vauhdilla, ja sitten viiletettiinkin jo takaisin Suomeen ottamaan vastaan syyslomavieraita, kun Säipän perhe matkusti Tampereelta Lapualle lomailemaan.
Saralla oli tekemistä välillä aivan ruuhkaksi asti, kun pikkuserkutkin sattuivat olemaan lomailemassa omassa mummolassaan. Onneksi yhteistäkin tekemistä löytyi, käytiin esimerkiksi luistelemassa Lauraa ja Meeaa (sekä Jormaa ja Eevaa) lukuunottamatta koko porukalla jäähallissa.
Heppahommissakin oltiin: Saralla oli ratsastustunti, jonne Meeakin lähti mukaan Karkki-ponia katsomaan.
Oikeiden hevosten lisäksi oli jos jonkinlaisia leikkiheppahommia, erityisesti keppareita, joita hoidettiin, ratsastettiin ja ruokittiin porkkanoilla.
Viimeisen illan makkaranpaistoretkellä Leevikin innostui ratsastamaan, ja paremman puutteessa makkarakeppi sai toimia keppihevosena.
Vauhtia riitti, mutta paistettiin ja syötiin sitä makkaraakin aina jossain välissä. Laura lämmitteli nuotion vieressä, kun ei suostunut pukemaan takkia, vaikka ilma alkoi iltaa kohden jo toden teolla viilentyä. Retki kestikin sen verran pitkään, että paluumatka käveltiin taskulamppujen valossa. Onneksi polku oli hyvä ja kaikilla kännykkä mukana!
Lähtöpäivällekin saatiin ohjelmoitua vielä piipahdus Seinäjoen Duudsoniparkissa, missä koko sakki liikkuukin jo niin asiantuntevasti, että isompien lasten sijainnista ei välttämättä kenelläkään ole mitään tietoa. Hiki tuli myös aikuisille (ainakin osalle) juoksumatolla ja laukomiskisassa ja mitä kaikkia pelejä siellä nyt olikaan. Ja välillä taas pientä rentoutumista pallomeressä.
Duudsoniparkissa riehumisen jälkeen oli vuorossa ateria Naughty Burgerissa ja siitä perhe Säippä jatkoi Tamperetta kohdin ja Tuomaiset palailivat Lapualle aloittelemaan arkea suhteellisen kiireisen ja toiminnallisen syysloman jälkeen.
Syyspäiväntasaus tuli ja meni, mutta vielä odotellaan. Vaikka välillä on ollut viileitäkin päiviä, kelit ovat olleet niin lämpimät, että Laura ei suostu pukemaan ulkovaatteita päälle.
Elo- ja syyskuun mittaan ollaan käyty marjassa moneen otteeseen, niin mustikassa kuin puolukassa ja niin kotoa kuin koulusta ja päiväkodistakin. Pakastin (pieni) on niin täynnä, että punaviinimarjat taisivat tältä kesältä jäädä enimmäkseen lintujen syötäväksi. Herukoita Sara syö koulussakin, missä puskiin saa mennä aina ruokailun jälkeen.
Marjoja on syöty paitsi metsässä ja puskassa myös ukrainalaisten Lapualle perustamassa kahvilassa, mistä saa huipputrendikkäitä Dubai-suklaatuotteita. Saran lemppari on tuoreet mansikat Dubai-suklaakuorrutteella.
Koulussa ja päiväkodissa on aherrettu kohta jo kaksi kuukautta, Sara myös tanssi- ja teatterikoulussa. Yksi uusi harrastuskin on löytynyt, kun heppahulluus iski niin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Seinäjoen raviradan ponitallilla saatiin ensikosketus poniratsastukseen ja nyt onkin sitten sopiva talli hakusassa. Josko löytyisi ihan tästä Lapualta.
Oikeiden heppojen puutteessa harrastusta toteutetaan barbien ja heppafiguurien avustuksella.
Lauralle syksy on vähän masentavaa aikaa, kun kelit viilenevät eikä ulkona enää koko aikaa tarkenekaan ilman haalaria. Onneksi sateet sentään tuovat lätäköitä!
Lauran kanssa käytiin myös Elojuhlilla, haistelemassa auringonkukkia ja silittelemässä Kennelliiton kaverikoiria. Laura oli innoissaan ja sai lähtiessä taluttaakin yhtä koirista ohjaajan kanssa.
Vaikka ulkona vielä juuri ja juuri tarkeneekin ilman ulkovaatteita, talvi tekee tuloaan ja sitä odotellessa kiinnitettiin kauan odotettu joogaliina olohuoneen kattoon. Siinä on nyt sitten roikuttu vähän väliä, aamusta iltaan. Vielä kun puolapuut hiukan kuivuvat ulkosäilytyksessä imeytyneestä kosteudesta, saadaan nekin kiinnitettyä.
Viileän alkukesän jälkeen koitti vihdoin lämpimämmät kelit, ja niistä otettiin kaikki irti reissaamalla sinne ja tänne, ja tietysti uimalla joka välissä.
Uimatauko Kankaanpäässä
Heti perinneleikkirupeaman jälkeen reissattiin Poriin, Kankaanpään kautta, koska päivän uinti oli suorittamatta. Porissa hellettä paettiin Leo’s leikkimaahan, mikä olikin lähestulkoon tyhjä. Seuraavan päivän ohjelmassa oli Sastamalassa sijaitseva Herra Hakkaraisen talo, mikä olikin sitten aivan täynnä.
Herra Hakkaraisen talon pihalla oli liikennepuisto
Porista matka jatkui Turkuun ja Naantaliin, Muumimaailmaan. Siellä tavattiin Säipän perhe, ja isommat lapset katosivat saman tien kuin tuhka tuuleen. Allekirjoittanut viipotti Lauran perässä, eikä siis saanut kuviakaan kenestäkään muusta.
Laura kolusi koko Muumimaailman läpikotaisin. Mörkö vähän pelotti, hattivatit olivat mielenkiintoisia ja noidan mökki oli hieno. Siellä sai hämmentää Haisulinräkäsoppaa, ja Laura siinä sekoitellessa osasi asiantuntevasti käkättää niin kuin noita! Lauran teki mieli maistaakin soppaa vähän, ja siinä kohtaa sitten jo jatkettiinkin matkaa.
Turun reissulla yövyttiin hotellissa Kupittaalla, ja siinä vieressä olikin valtava leikkipuisto, missä seuraavaa päivää vietettiin siihen asti, kunnes oli aika lähteä laivalle.
Kupittaan leikkipuistossa oli hieno puro ja pieni vesipuistokin.
Matka jatkui siis koko porukalla Tallinkin kyydissä Viroon ja Viimsiin. Kelit suosivat edelleen, joten heti ensimmäisenä oli ohjelmassa rantaelämää Piritan rannalla.
Rannalla vesi oli turkasen kylmää ja täynnä meduusoja. Onneksi meikäläiset meduusat eivät ole ollenkaan vaarallisia, ainoastaan mielenkiintoisia!
Eemil otti meduusan käteen
Rantaelämän lisäksi ohjelmaan kuului enimmäkseen rentoa oleskelua Viimsissä (Lauran kanssa tosin paahdettiin potkulaudalla ympäri Pärnamäeä)…
Potkulauta ja seepra parkkiin kun löytyi lätäkkö
…ja piipahdus Tallinnan Vabaõhumuuseumissa. Museon alue on valtava ja se on täynnä vanhoja rakennuksia, mutta löytyy sieltä eläimiäkin, sekä perinteinen kiikku ja karuselli.
Löytyipä sieltä museon alueelta ninjaratakin, ja puupöllipolku.
Viimeisenä piipahdettiin vielä katsastamassa Viimsin Haabneemen ranta, ja sitten oli Säipän perheen aika lähteä kotimatkalle.
Kun Säipän perhe lähti, tilalle saapuivat Nonna-mumma ja Aimo, ja Escaladen nokka suunnattiin kohti Pärnua ja Lottemaata. Matkapäivän iltana syötiin mukavassa ravintolassa rannalla, missä hieno akvaario kiinnosti erityisesti Lauraa.
Seuraavana päivänä päästiin itse asiaan, eli Lottemaahan.
Lottemaa on Virossa sama kuin Muumimaailma Suomessa. Siellä on jos jonkinlaista rakennusta ja aktiviteettiä, sekä tietystä nuoria näyttelijöitä tarinan hahmojen rooleissa.
Laura viihtyi erityisesti rantakahvilan leikkipuistossa
Virolaiseen tyyliin laulu ja tanssi ovat suuressa roolissa, ja Lottemaassa onkin joka päivä useampi konsertti, josta viimeisestä lähdetään laulavana kulkueena kohti sisääntuloportteja ja kaupunkijunakyytiä parkkipaikalle.
Lottemaan reissun jälkeen oli aika kiiruhtaa Suomeen koulua ja eskaria aloittamaan. Kesän loppuminen harmitti erityisesti Saraa ja kouluun palaaminen tuntui vastenmieliseltä. Mieltä paransi kuitenkin uusi opettaja, joka kaikeksi onneksi osoittautui tosi mukavaksi.
Kesän loppumisen tuskaa helpottamaan oli onneksi suunnitelmassa vielä minireissu Viimsiin.
Mehujää maistui laivan lasitetulla terassilla
Virossa vierailtiin Saran entisen koulun TASKin avoimien ovien päivässä, mihin oli sattumalta saapunut Saran nykyään Belgiassa asuva Leighla-kaveri. Vanhalla koululla vieraileminen helpotti vähän syysharmitusta, joten takaisin Lapualle lähdettiin ihan hyvillä mielin.
Tosin hiukan suunnitelmasta poikkeavalla tavalla, kun auton korjaus ei (yllätys, yllätys) valmistunutkaan ajoissa. Näin ollen Jorma jäi Viroon ja allekirjoittanut lähti kohti Lapuaa Saran ja Lauran kanssa.
Onneksi tytöt ovat jo ihan ammattilaisia matkustamisessa, ja etenkin laivamatka sujui rutiinilla.
Sara leikkii hytissä heppafiguureilla
Siirtyminen satamasta rautatieasemalle sujui hienosti ratikalla. Ratapihalle päästessä Lauraan iski jo epätoivo, että mihin tässä nyt ollaan menossa, kun junalla piti matkustaa. Onneksi aikataulu osui nappiin ja juna peruutti lähtöraiteelle juuri parahiksi.
Omalla paikalla leikkivaunussa elämä jo hymyili. Laura pelaili padilla ja kävi välillä laskemassa liukumäkeä, Sara teki läksyjä.
Ravintolavaunussa syötiin sipsejä ja jogurttia, ja sepä olikin niin mukavaa, että Sara jo palasi läksyjensä pariin kun Laura vielä halusi istua kahvilassa.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että matka Helsingistä Lapualle meni liian nopeasti. Kun Lauran kanssa päästiin ravintolavaunusta takaisin omalle paikalle, piti jo laittaa takkia päälle, vaikka Lauralla oli vielä suunnitelmissa laskea hiukan liukumäkeä. Onneksi siitäkin harmituksesta selvittiin ja Sara ehti vielä illan tanssitreeneihin.
Minireissun jälkeen oli ihan kiva palata takaisin kouluun ja eskariin ja aloittaa syyslukukausi oikein toden teolla!
Perhe Tuomainen on jo siirtynyt Viimistä Lapualle, ja vanhempien osasto on siitä jo jatkanut Ouluun muuttohaukkahommiin. Lapset jäivät tällä kertaa mumman hoteisiin Lapualle ja reissu kestää vain pari päivää. Mutta tässä vielä muutamia kuvia Viron reissulta.
Nallepuisto on Viimsin kodin lähistöllä sijaitseva leikkipuisto, johon Sara osaa mennä jo omatoimisesti ja Laurakin potkutella äiti vanavedessä. Parasta on kiikkulauta, missä voisi kiikkua vaikka koko päivän, välillä vähän asentoa vaihtaen.
Piritan rannalla käytiin aina kun keli salli. Uinti jäi vähemmälle kovan tuulen ja aallokon takia, mutta siitäkin huolimatta rannalla viihdyttiin hyvin.
Yksi parhaista asioista Piritan rannalla on mereen laskeva kirkas- ja kylmävetinen puro, ja yksi Saran (ja äidin) lempiaktiviteeteista on merilasin etsiminen.
Kesä-heinäkuun vaihteessa palailtiin takaisin Lapualle. Lauran suureksi iloksi kesken potkulautatouhujen satuttiin löytämään kirjosiepon lentopoikanen, ja toinenkin. Pikkuiset olivat jo lähteneet pesästä, mutta jaksoivat lentää vasta muutamia metrejä, eivätkä arastelleet ihmisiä.
Lauran mielestä lintu oli hienoin asia ikinä. Ihan niin hieno, että kun ensimmäinen poikanen palasi puuhun, tuli hirvittävän paha mieli, ja sitten kun löytyi vielä toinen kaveri ihmeteltäväksi, Laura sanoi että ”lintu mukaan”. No eihän sitä mukaan saanut, mutta onneksi siitäkin mielipahasta päästiin lopulta yli.
Viime maanantaina alkoi perinneleikkitapahtuma Lapuan Ränkimäen kotiseutumuseolla, ja se jatkuu vielä ensiviikon, mutta tässä välissä käydään tarkistamassa muutama muuttohaukkareviiri.
Viime päivinä ollaan oltu reippaita ja aktiivisia sateisista keleistä huolimatta. Kuurojen välissä on ehditty pomppia trampalla, pyöräillä, kiikkua ja kiipeillä sekä ajella potkulaudalla.
Pyöräteiden kauhu L. Tuomainen otti ensimmäisen kosketuksen asfaltti-ihottumaankin. Pohjanmaalla ei mäkiä ole, mutta täällä Viimsissäpä niitä onkin, tässä meidän talon vieressä esimerkiksi tuollainen pitkä ja petollinen, jonka allekirjoittanutkin on vetänyt pitkäksi rullaluistimilla. Laura oli alkumäen ottanut rauhallisesti jarrutellen, mutta loppumäessä vauhdin huuma vei mennessään ja lopputulos oli tämä:
No, vähän lepoa ja seuraavana päivänä uuteen nousuun. Laura meni varta vasten uudestaan samaan mäkeen harjoittelemaan jarruttamista, joka nyt sujuukin hienosti. (Kumpparin pohja tosin on kohta jo puhki kulunut.) Mäen lisäksi on kovasti harjoiteltu liikenteessä toimimista, ja ainakin reunassa ajaminen alkaa jo luonnistua mallikkaasti.
Sara on potkutellut vähän vähemmän mutta sen sijaan ollut tramppaparkissa ninjailemassa, isin kanssa pyöräilemässä sekä tietysti omalla trampalla ja leikkipuistoissa.
Tänään keli näyttää kerrankin aurinkoiselta, joten iltapäivän puolella suunnataan taas rannalle.
Toukokuu jäi meidän perheen osalta vähän väliin tänä vuonna, kun mikälie influenssa kehittyi Jormalla kovaksi keuhkokuumeeksi, jota piti hoitaa ihan suonensisäisesti. Allekirjoittaneella se aiheutti keuhkoputkentulehduksen ja poskiontelotulehduksen, joka ei ole vielä ihan kunnolla parantunut…mutta elämä jatkuu, ja onneksi kesäkuu on sujunut jo valoisammissa merkeissä.
Saralla oli alkukesästä kesätoimintaa Lapualla Ritavuoren koululla (se sama vuori missä Laura käy päiväkodissa) ja sen päätyttyä alkoikin jo leiri Tallinnan suomalaisessa koulussa.
Merellä tuulee
Sekä kesätoiminnassa että leirillä oli kuulemma oikein mukavaa ja tälle päivälle onkin ohjelmassa leirillä rakennetun hyönteishotellin asentamista parvekkeelle.
Lähipuisto kiikkuineen oli ennallaan
Laurakin aloitti lomansa vasta Saran kesäkerhon loputtua, ja elokuussa alkaakin sitten eskari, onneksi samassa päiväkodissa Ritavuorella.
Alkukesän kelit ovat olleet aika sateisia, mutta juhannus päästiin onneksi aloittamaan kesäisissä tunnelmissa Piritan rannalla.
Lauran lempipuuhaa rannalla on juosta pitkin vesirajaa, ja sitähän Piritassa riitttää kahden kilometrin verran. Kumpparit laitettiin jalkaan kun päästiin rannan toiseen päähän, joka on melkoisen kivikkoista (kuvaajan selän takana).
Kivikkoon taas pitää päästä sen takia, että toiseksi paras asia on ”floor is lava” leikki, jota leikitään hyppelemällä kiveltä toiselle ja kiveltä katsellen, kuinka ”laava” virtaa turvapaikan ympärillä.
Sara puolestaan oli keväällä sitä mieltä, että hän ei luonnonvesissä ui, koska ne ovat kylmiä. Silti uikkarit ja uimalasit pakattiin tohinalla mukaan, ja kohteessa auringonpaisteessa merivesi ei ollutkaan liian kylmää.
Aallokko hiukan häiritsi uimahommia ja erityisesti sukeltamista, mutta talviturkki joka tapauksessa heitettiin näin komeasti meressä kesän pisimmän päivän aattona.
Tänään keli näyttää taas pilvisemmältä, joten aamu alkoi Saran osalta videopuhelulla Dubaihin. Laurakin rentoutuu pelaamalla padilla, mutta kohtapuoliin on taas tramppatreenin (noin kaksi tuntia päivässä) aika. Eilen illalla muuten tulin vilkaisseeksi päivän askelsaldoa, joka näytti vähän yli kymmentä kilometriä. Tajusin siinä sitten, että sama kymppihän se on matkaa takana Laurallakin, koska peräkanaa on menty trampalla ja rannalla koko päivä. Olihan se päivä sitten illalla jo aika täysi!
