Perjantaiterveisiä

Vielä ehtii, 34 minuuttia perjantaita jäljellä!

Lokakuuhun on jo tähän mennessä mahtunut yhtä sun toista. Alkukuusta meininki oli kaikin puolin normaalia. Tytöt kävivät koulussa ja päiväkodissa ja väliajat nautittiin syksystä.

Lauralla on keinussa mukana rannekello ja lehti. Keinussa viihdytään edelleen vähintään tunti, onneksi tuossa lähileikkipuistossa käy porukkaa aika harvakseltaan, joten ei tarvi väkisin nyhtää neitiä keinusta irti.

Allekirjoittaneelle kesällä ostettu pipo on muuten edelleen Lauran lemppari. Pikkuneidillä on kolme muutakin pipoa, on violettia, pinkkiä ja mansikkakuosia, mutta paras on äidin pipo. Tuskin sitä äiti ikinä käyttöön saakaan.

Sara on käynyt tasaiseen leikkimässä Emily-ystävän kanssa Kadriorussa, ja viikonloppuna sen jälkeen vielä vähän kotikylän leikkipuistossa. Sadetakki on edelleen paras takki.

Lokakuussa alkoi Halloween-kurpitsat ja kummitukset ryömiä koloistaan, ja Sara ilmoitti että kurpitsalyhty pitäisi saada. No, ruokatilaukseen pistettiin sitten myös kurpitsa. Minimimäärä 5 kg. No. Saadaan sitten parikin lyhtyä.

Viime viikonloppuna sitten aherrettiin sekä lyhdyn että piirakan parissa.

Allekirjoittaneen homma oli kovertaa kurpitsa ja tehdä siitä lyhty, mikä onkin se kaikista hikisin homma… Mutta kun piirakanteon hetki koitti, oli apulainen innokkaasti mukana.

Piirakkataikinan tekemisessä parasta on voi. Se olisi pitänyt saada laittaa heti ensimmäisenä, ja odotus oli pitkä kun ensin piti vatkata munia ja sokeria ja mitata ja yhdistellä kuiva aineita ja sitten vielä sekoittaa mokomat, ennen kuin sitä voita päästiin lisäämään. Mutta vihdoin koitti sekin hetki.

Lopputulos oli hyvä kaikin puolin. Sara söi piirakkaa lauantai-iltana, mutta sunnuntaina se ei enää maistunutkaan. Siitä sen sitten arvasi, että joku pöpö on päässyt iskemään. Piirakanpala jäi syömättä ja Sara siirtyi sohvalle lepäämään, ja lepäsikin siinä sitten koko sunnuntain. Samaten lepäsi toisella laidalla sohvaa Laura, joka nukkui suuremman osan päivästä.

Maanantaina Saralla oli vielä kuumetta ja Laurakin otti vielä rauhallisesti, mutta tiistaina oli täysi meno päällä. Tauti oli omituinen ja pikainen, kummallakaan ei ollut kuumeen ja Saran mainitseman kurkkukivun lisäksi mitään muita oireita. Kumpikaan meistä vanhemmista ei tautia ilmeisesti edes saanut.

Keskiviikkona siis normimeininki jatkui. Torstai-iltana sitten saapui mumma, ja perjantaina Sara edusti mumman kanssa Tuomaisten perhettä koulun avajaisissa. Luultavasti avajaisista on kuvamateriaalia koulun nettisivuilla ja Facebookissa, en ole vielä itse ehtinyt vilkaista.

Sitten mumma saateltiin laivalle ja seuraavalla laivalla saapui vierailulle perhe Säippä.

Ja nyt, ollaan jo siirrytty lauantain puolelle näissä perjantaiterveisissä… toivotaan että tämän vierailun jälkeen on kuvamateriaalia siitä toisestakin kurpitsalyhdystä!

Hyvää viikonloppua kaikille!