Viime viikkoja

Jos kelataan muutama viikko takaisinpäin… elo näytti tältä:

Perhe Säippä oli vierailulla Viimsissä ja ensimmäisenä tietysti testattiin paikalliset liikuntamahdollisuudet.

Vierailu sujui kaikin puolin mallikkaasti muutenkin. Erityisesti kouluikään ehtineet serkukset onnistuivat touhuamaan yllättävänkin sopuisasti ja harmonisesti.

Pitkä viikonloppu kului siis lähinnä hengatessa ja ulkoillessa. Tallinnan hieno merimuseo käytiin katsastamassa, ja hienohan se oli.

Siellä pääsi vierailemaan sukellusveneessä ja kokeilemaan vaikkapa lentosimulaattoria:

Ja tällaistakin, tosin tähtäilymielessä vain:

 

Lauraa eivät paljoa jaksaneet museon nähtävyydet kiinnostaa, hienointa olivat uloskäynnin luiska, jota piti juosta edestakaisin, sekä akvaario ja kalat. Onnistui pikkuneiti kuitenkin päänsä lyömään sukellusveneen köliin siitä alta kulkiessaan. Varmaan aika harva on saman kokenut!

Museovierailun jälkeen päärynä vihdoin teki selvää heiluvasta hampaasta. Mikä helpotus se olikaan, hammas oli kiusannut heilumisellaan jo päiväkausia.

Perhe Säipän vanavedessä myös perhe Tuomainen suuntasi Suomeen syyslomaa viettämään. Laivalla ahtaajat olivat taas sitä mieltä, että kyllä automatkustajat ihan hyvin voivat ryömiä autojen ikkunoista ulos ja sitten lähtiessä takaisin sisään.

Syysloma aloitettiin Porista, ja varsin soveliaissa merkeissä kaikin puolin:

Lauralle erityisen mieluisa oli pienenpieni kuralätäkkö, jonka äärellä vietetiin varmasti yhteensä kolme tuntia. Eikä sieltä kai sovinnolla lähdetty sittenkään, mutta auringonpentele laski ja kylmä ja pimeä alkoi tulla.

Sara ehti sillä välin käydä ottamassa haltuun Pelle Hermannin tämän hetken ykköshuvitusta, eli köysirataa.

Kyllä Laurakin sinne Pelle Hermanniin pääsi leikkimään. Tällä kertaa touhuttiin hiukan muutakin kuin keinumista, ja lopulta neiti itse totesi, että on aika lähteä. Ilman niitä sanoja asiaa on tietysti vaikea ilmaista, mutta kyllä Laura keinot keksii.

Tässähän on musta auto, sen täytyy olla meidän. Jonotetaan siihen. Mutta ei, äiti tuli ja selitti, että tämä on joku Mondeo. No, se olikin vähän pienenpuoloinen. Tämä sen täytyy olla:

Tuosta vasemman takarenkaan kohdilta on ennenkin sisään menty. Mutta taasen tulee äiti ja yrittää viedä pois. Niin sitkeä oli tämä neiti, että isin piti lopulta tulla kantamaan jonottaja oikean auton luo.

Ja sitten pian jo Escalade suuntasikin Lapualle. Siellä, vihdoin, se toinen kurpitsakin pääsi sisuksistaan. Ja mikä sen parempi piilopaikka pienille pehmoleluille!

Syysloma kului siinä entisenlaisissa rennoissa merkeissä, Sara kävi ulkoilemassa muun muassa jo tutuksi tulleella Käräjäkivellä, testailemassa Lapuan köysiratatarjontaa sekä tietysti Seinäjoen Hop Loppia.

Äiti- ja isi-ihmisen projekti nimeltään pihasiivous jatkui menestyksekkäästi, pari kuormaa romuja kaatopaikalle ja loppuaika tämän epätoivoisen kanukan kimpussa:

Mutta nytpä se on kaadettu. Mihinkä ne kaikki risut vain laitetaan, sen kun vielä keksisi… No, se on seuraavan kerran ongelma sitten. Viikko vieri ja edessä oli kotiinpaluu. Laivalla aika kului leikkipaikassa, ja isi kävi sillä välin ostelemassa kaupasta toisen samanlaisen mekon Lauralle. Koska mikään muu ei käy. Tämä yksi ja sama mekko ja sen kanssa yhdet ja samat sukkahousut. No, nyt on kahdet kumpiakin.

Heti maanantaina olikin sitten halloween ja koulun halloween-juhlat, joihin äiti Tuomainen osallistui Saran kanssa. Sen verran menoa ja meininkiä oli, että kuvat jäivät äitiltä ottamatta. Tässä tämä pikkusisko sentään esittelee Saran asustetta:

Onneksi koulun sivuilta varmaan löytyy kuvia halloweenistakin. Ilmeisesti joku juhlamieli tarttui tähän pikkusiskoon niin tiukasti, että marraskuun ensimmäisen päivän iltana oli aivan välttämättä pakko päästä ulos askartelemaan ulkoseinään tällainen halloween-aiheinen taideteos:

Niin saatiin kuu vaihdettua ja sen jälkeen ehdittiin muutama päivä elää normielämää, ennen kuin perheen pienimmäinen tuli kipeäksi. Melkein kaksi viikkoa sitä on nyt sitten sairastettukin, mutta tänään pikkuneiti palasi päiväkotiin.

Vaikka jo toissapäivänä oli kova into lähteä isin ja siskon mukaan aamulla. Kengätkin Laura sai itse jalkaan, mutta takin kanssa olisi tarvinnut äidin apua.

Isänpäiväkin oli ja meni, silloin sentään uskaltauduttiin ulkoilemaan rannalle, mikä olikin niin hienoa, että eihän sieltä olisi lähdetty pois millään.

Ja nyt sitä onkin jo sitten lumi maassa. Eilen illalla allekirjoittanut kävi taas juoksentelemassa (pohkeet kestävät menoa jo paljon paremmin) rannalla ja törmäsi tällaiseen otukseen:

Ensimmäinen kerta kun tapaan meduusan näissä vesissä! Pitää ilmeisesti pitää silmät hiukan paremmin auki jatkossa.

Näin sitä on päästy jo marraskuun puoliväliin ja talvikin sieltä näyttäisi olevan tulossa. Toivotaan että lunta tulee, Sara ainakin odottaa jo innolla.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!